Kehu

Sain viime viikolla ystävältäni viestin, joka yllätti minut täysin. Hän kertoi, kuinka hän ihailee minun tapaani elää ja suhtautua asioihin. Luin viestin pari kertaa ja kyyneleet nousi silmiini. Kehu tuntui tosi hyvältä!

Mitä ihmettä! Onkohan sillä kaikki hyvin? Onko jotain tapahtunut? Pitääkö olla huolissaan? Ensireaktiostani päästyäni, en voinut olla kuin kiitollinen ystävästäni ja ylpeä itsestäni. Olen myös hyvin ylpeä ystävästäni, sillä hän teki jotain hienoa, jotain, mitä aika harva tekee. Hän kehui toista ihmistä täydestä sydämestään. Ei ihan helppo juttu!

Kirjoitin aiemmin, että sanoilla on supervoima. Niillä voi joko nostaa tai murskata toisen. Jäin miettimään sitä, miksi me emme kehu toisiamme useammin. Miksi ihmeessä me emme haluaisi nostaa toisiamme, kun meillä on siihen mahdollisuus? Jokainen meistä tekee päivittäin paljon asioita, jotka ansaitsevat kehun. Jokainen meistä on itsessään kehun arvoinen. Just nyt sullekin tulee varmasti mieleen joku, jolle haluaisit antaa kehun. Tee se. Kerro se hänelle.

Kehu ei maksa mitään eikä se vie aikaa. Se ei myöskään vie mitään pois sen antajalta, päinvastoin. Mikä siinä sitten on, että kehuminen on niin vaikeaa? Kaikki yleisimmät tekosyyt (aika ja raha) on ruksattu yli. Miksi kehu jää usein antamatta? Sanotaan, että toisen kehuminen vaatii hyvän itsetunnon. On vaikeaa kehua toista, jos tuntee epävarmuutta, kateutta, ujoutta tai noloutta. Se on varmasti yksi iso syy, mutta en usko, että ainoa. Siihen ei vain kiinnitetä tarpeeksi huomiota eikä sen merkitystä ei muisteta.

Mieti, millaista olisi, jos sä kuulisit kehuja joka päivä eri ihmisiltä. Ystäviltä, kumppanilta, pomolta ja tuntemattomilta. Miltä se susta tuntuisi? Vähän niinkuin pienet lapset kuulee päivittäin kehuja vanhemmilta, hoitajilta, isovanhemmilta ja ohikulkijoilta. Vaikuttaisko se sun ajatteluun ja toimintaan? Pienen lapsen itseluottamus on ihailtavan rajaton! Hän pystyy omasta mielestään skeittaamaan yksi vuotiaana, ja uimaan altaan päästä päähän kolme vuotiaana. Oikeasti hän hädin tuskin kävelee, ja vesikin vähän pelottaa. Mutta pieni uskoo itseensä. Hän luottaa pohjattomasti osaamiseensa ja hän yrittää. Lapsi yrittää kehujen avulla niin kauan, että jonain päivänä hän tosiaan oppii skeittaamaan ja uimaan. Silloin jolloin hän huutaa itsevarmasti ”Äiti kato, mähän sanoin, että osaan!”.

Hienosti hoidettu! Näytänpä mä tänään kivalta! Mä riitän just tällaisena. Tulipa hyvä ruoka! Lapset kehuu itseään ja meidän aikuistenkin pitäisi. Kehu tuo hyvän mielen. Se saa meidät usein tekemään asioita vähän paremmin ja ylittämään itsemme. Ehkä jopa saavuttamaan ne villeimmätkin haaveet. Kehun avulla jokainen voi lisätä positiivisuutta elämäänsä. Mä annoin itselleni kehun tänään siitä, että uskallan olla rohkea. Mistä sä haluat kehua itseäsi tänään?

<3:llä Jenniina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s