Elämä uusiks

Long time no see! Mistäköhän sitä aloittaisi. Edellisestä postauksesta on ikuisuus. Ei sillä, ettenkö olisi halunnut kirjoittaa, mutten vaan ole löytänyt sille sopivaa aikaa ja paikkaa arjessa. Välillä mietin, että miten hitossa muut sen tekee. Mut hei täällä kaikki hyvin! Paljon on sattunut ja tapahtunut sitten viimekertaisen. Niinku esimerkiksi sellasta, että laitettiin lähes meidän koko elämä uusiks tuossa muutama kuukausi sitten. Ja vitsit, miten siistiä meillä on ollut!

Me siis myytiin meidän koti ja muutettiin Helsingin keskustaan! Ollaan pitkään haaveiltu mun miehen kanssa keskusta-asumisesta, mutta todettu aina, että se on liian vaikeaa lasten kanssa. Noh, täällä me nyt ollaan! Kahden lapsen kanssa. Kerrostalossa, ilman hissiä ja omaa pihaa. Sauna meillä kuitenkin on. Eikä voitais olla onnellisempia! Todettiin keväällä, että ikinä ei tässä elämässä tiedä, mitä seuraavaks tapahtuu, joten paras elää (heti eikä myöhemmin) sellaista elämää, josta unelmoi ja haaveilee. Niinpä me siis laitettiin meidän koti myyntiin, lähdettiin reissuun, tehtiin kaupat ja alettiin etsiä uutta kotia. Paras päätös ikinä!

Uusi koti löytyi toisella näytöllä. Sata vuotta vanha lautalattia, kakluuni ja merinäköala oli just se, mitä olin tietämättäni kaivannut (hah, kukapa ei!). Muutosta on nyt kolme kuukautta ja tuntuu, että me ollaan aina asuttu täällä. Aika nopeasti oli selvää, että idyllinen paritaloasuminen omalla pihalla ei ehkä ollutkaan se meidän juttu, vaikka niin joskus luultiin. Ja se on ihan okei. Me nautitaan kaupungin sykkeestä ja siitä, että kaikki on lähellä. Ihmisistä, ravintoloista, kahviloista ja harrastuksista. Tai ainakin toistaiseksi. Voi olla, että ehkä joskus vielä kaivataan omaan rauhaan kauas kaikesta vilinästä ja hälinästä, mutta just nyt on hyvä näin. Ja sekin on ihan okei. Mieltään saa muuttaa. Tärkeintä on elää itselleen uskollisesti ja kuunnella omaa sydäntään. Kaikki muu järjestyy kyllä. Mitä sä toivot just nyt sun elämään?

Meidän asiat järjestyi paremmin kuin oltais ikinä voitu edes toivoa. Muru sai päiväkotipaikan ihan kodin vierestä ja hän nauttii siellä olostaan. Yks asia, jota stressattiin ihan turhaan. Noh, se oli turha huoli se. Yks kaupunkiasumisen isoimpia plussia on ehdottomasti se, että ollaan saatu meidän elämään uusia ihmisiä. Nautin suunnattomasti siitä, miten tutustun lähes päivittäin uusiin ihmisiin ja pääsen juttelemaan heidän kanssaan. Korona-aika oli tosi yksinäistä, joten se tekee todella hyvää. Parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, miltä täällä asuminen tuntuu, millaiseksi tunnen oloni täällä. Tuntuu, että voin olla mitä vaan. Et kaikki on mahdollista. Haaveilen ja unelmoin ihan eri tavalla kuin ennen. Ja se, jos mikä, on aika siistiä! En sano, ettenkö kaipaisi välillä välillä metsään, mutta meri toimii lähes yhtä hyvänä terapeuttina. Onneks metsän reunaan pääsee halutessaan ratikalla ja mökillekin voi aina ajaa omalla autolla.

<3:llä Jenniina

Toista kertaa äitinä

Olen nyt vajaa kolme kuukautta saanut olla äiti kahdelle lapselle ja täytyy myöntää, että ollaan joko päästy helpolla pikkumurun kanssa tai sitten osaan nyt toisella kertaa ottaa äitinä vähän rennommin. Ehkä sitä on myös opittu jotain ensimmäisen lapsen vauva-ajoista. Muistan, kun kerroin kaverilleni murun ollessa vauva, etten juurikaan nauti pikkuvauva-ajasta vaan odotan sitä, että muru kasvaa vähän isommaksi. Hän ihmetteli sitä, sillä hänellä oli useampi lapsi ja vauva-aika oli hänestä juuri sitä parasta aikaa. Nyt ymmärrän. Näin toisella kertaa vauva-aika tuntuu paljon helpommalta kuin ensimmäisellä kerralla. Surenkin tietty jo etukäteen sen päättymistä.

Muru oli vauvana huono nukkumaan ja tuntui, että koko ajan oli joku vaihe menossa, vaikka muuten hän olikin varsinainen hymypoika. Tutti ei kelvannut ja unetkin onnistuivat vaan repussa tai liikkuvissa vaunuissa. Sehän tosin tarkoitti sitä, että tää mama oli tikissä alta aikayksikön, kun vaunuja piti lykkiä ulkona monta tuntia päivässä. Tällä kertaa tutti maistuu ja unetkin sujuvat terassilla pysähtyneissä vaunuissa. Huh! Se, mikä sen sijaan ei ole muuttunut, on se, että koko ajan on joku vaihe päällä. Eikä se toisaalta mikään ihme olekaan, kun katsoo tuota kehityksen määrää. Viime viikolla nyrkeistä oli löytynyt toinen, nyt jo molemmat. Nyt eri vaiheisiin osaa suhtautua ihan eri tavalla, sillä sitä tietää, että kaikki vaiheet menee aikanaan ohi. Oli se sitten päivässä, viikossa tai kuukaudessa. Ennen sen kuuleminen ei lohduttanut yhtään, sillä siinä hetkessä sitä ei osannut katsoa pidemmälle, mutta nyt sen tietäminen rauhoittaa. Kaikki vaiheet menee aikanaan ohi.

Murun kanssa en ikinä tiennyt, mitä tulee seuraavaksi ja miten kauan seuraava vaihe kestää. Kaikki oli uutta ja sitä halusi onnistua niin kovasti. Vauvan hulinoidessa sitä kyseenalaisti itseään ja omia taitojaan, vaikka teki parhaansa. Parempaan ei olisi pystynyt. Sitä halusi niin kovasti onnistua äitiydessä täydellisesti, vaikka kaikki oli uutta ja tuntematonta. Ei täydellistä äitiyttä ja vanhemmuutta ole olemassa. Muistan, että olo oli toisinaan epätoivoinen, kun vauva ei suostunut nukkumaan tai se raivosi tissille, vaikka se selkeästi halusi sitä. Kyyneleet valuivat puolin ja toisin. Mietin, mitä tein väärin. Näin toisella kertaa sitä tietää, ettei sitä tehnyt mitään väärin. Tai varmasti sitä teki paljonkin virheitä, mutta se kuuluu asiaan. Tekemällä oppii ja eri vaiheille ei voi mitään. Riittää, että tekee parhaansa. Aina päikkärit ei suju niin kuin on ajatellut ja välillä vauva itkee, mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö sitä olisi omalle lapselle juuri se paras äiti tai isi. Riittää, että tekee parhaansa, pitää vauvasta huolta, on läsnä ja rakastaa.

Täällä vietetään just kolmen kuukauden tiheän imun kautta ja päikkärit on katkonaisia. Yöt hulinoidaan ja päikkäreiden välissä kitistään. Tissi maistuu ja sit taas hetken päästä ei maistu, sit kuitenkin vähän maistuis, muttei kuitenkaan. Tissiraivo on real deal! Tyhjensin kalenterin ja nyt mennään nää päivät pikkumurun ehdoilla. Ens viikolla jo helpottaa ja sit voidaan palata takaisin normaaliin.

Vaikka vauva-aika tuntuu helpommalta kuin ensimmäisellä kerralla ja vaipanvaihtokin sujuu silmät kiinni pimeässä huoneessa keskellä yötä, ei kaksi lasta mene siinä samassa kuin yksi. Huolen määrä on kasvanut potenssiin kaksi, omaa-aikaa ei ole, parisuhdeajasta puhumattakaan. Molemmat lapset vaativat osansa ja taiteilu kahden lapsen ja heidän tarpeidensa välillä on ihan täyttä työtä. Riittämättömyyden tunne on jokapäiväistä eikä se ole lähdössä mihinkään. Edelleen muistutan itseäni joka päivä siitä, että riittää, että teen parhaani, olen läsnä ja rakastan ehdoitta. Ei kannata eikä tarvitse suorittaa. Mulle äitiys on ollut alusta asti luonnollista ja rakastan olla äiti. Olen just se paras äiti meidän lapsille. Joka päivä olen niin kiitollinen siitä, että olen saanut kokea äitiyden kahdesti. Rakastan mun poikia maailman eniten.

<3:llä Jenniina

Ig: jenniinaemilja

Synttäriviikko

Huhheijjaa! Olipahan viikko. Mun oli tarkoitus kirjoittaa postaus murun synttäriviikosta jo viime viikolla, mutta sit tuli vähän kaikkea. Yleensä meidän viikot on aika leppoisia, mutta viime viikolla kyllä sattui ja tapahtui. Pikkumuru hulinoi ihan huolella rotarokotteen vuoksi ja muru juksas hoidossa olevansa kipeä. Sehän tietenkin tarkoitti sitä, että hoidosta tuli aika nopeasti soitto ja pyyntö hakea hänet kotiin lepäämään. Hän oli kuulemma niin kovin kipeä ja yskäkin oli vaivannut yöllä. Jepjep! Hänen ehkä kanttis liittyä teatteriin. Tosin täytyy myöntää, että homma meni myös vähän mun omaan piikkiin, sillä olin aamulla todennut hänelle, että jos hän ei ole kipeä, niin hoitoon on mentävä. Ens kerralla ehkä unohdan tuon perustelun!

Pikkumuru Uudessa lastensairaalassa

Kun alkuviikosta oli selvitty, oli loppuviikko vielä edessä. Meillä viime viikkoa on odotettu pitkään ja hartaasti. Muru nimittäin täytti sunnuntaina 5v ja lauantaina vietettiin hänen ensimmäisiä omia kaverisynttäreitä. Sen lisäksi pidettiin vielä kahdet erilliset juhlat sukulaisille, sillä viime vuonna hänen juhlat jäi kokonaan juhlimatta huonon k-tilanteen vuoksi. Se oli murulle tosi kova paikka. Omien synttäreiden lisäksi murun kaverin synttäreitä vietettiin perjantai-iltana ja torstai-ilta menikin meillä Uuden lastensairaalan päivystyksessä, kun murulle kävi pieni vahinko pikkumurun kanssa. Onneksi siitä reissusta selvittiin lopulta pelkällä säikähdyksellä ja ilman vammoja! Toivottavasti myös ilman tauteja, sillä ei todellakaan oltu ainoita siellä. Tällä viikolla selvinnee sekin…

Muru kaverin kiipeilysynttäreillä

Viikonloppuna vietettiin murun MARVEL-synttäreitä, sillä supersankarit on tällä hetkellä tosi iso juttu meillä. Muru hyppii ja loikkii kotona harvase päivä joko Spiderman- tai Kapteeni Amerikka-asussa. Eilen lähti tilaukseen Black Panther-asu ja seuraavaksi kuulemma tilataan Batmanin asu. Lauantaina oli kaverisynttärit ja sunnuntaina tuli sukulaiset kahdessa eri erässä. Lauantaina meillä temmelsi seitsemän neli-viisvuotiasta. Menoa ja meininkiä riitti! Nyt ymmärrän, miksi vanhemmat haluavat järjestää juhlat Hoplopissa. Välillä pelkäsin, että lamput putoaa katosta, kun lapset tanssivat (lue: hyppivät) yläkerran discossa. Itse tanssia mielekkäämpi aktiviteetti oli kuitenkin vauhdin otto ja siitä hyppy meidän isoon parisänkyyn. Synttäreiden jälkeen harkitsin vakavasti päiväpeiton pakastamista, sillä välillä sängyssä makasi enemmän ja vähemmän päällekkäin kaikki seitsemän lasta. Heti alkaa kutittamaan päätä, kun edes ajattelen asiaa. Discon lisäksi meillä oli Batmanin tatuointistudio, joka oli discon ja meidän sängyn lisäksi hitti! Yksi lapsista oli tosin kovin huolissaan, suuttuuko äiti, jos hän ottaa tatuoinnin, kun tatuoinnit pitää poistaa laserilla. Ilme kirkastui, kun kerroin, että tatuointi lähtee saunassa pois. Hän otti samalta istumalta kaksi! Synttärit oli tosi kivat ja täytyy jälleen todeta, että murulla on ihania ystäviä!

Kummisedän tekemä synttärijuliste

Tarjoilut oli simppelit, mutta teeman mukaiset tietenkin. Spiderman-kakun olin tilannut etukäteen, jonka lisäksi pöydästä löytyi Batman-muffinsseja, Kapteeni Amerikka poppareita ja pannareita, Hulk- ja Spiderman mehua, karjalanpiirakoita ja murun lempikaurakeksejä. Pöytä oli katettu Avengers-lautasilla, mukeilla ja serveteillä. Kakun lisäksi lapset tykkäsivät erityisesti muffinsseista ja poppareista. Suolaiset tarjoilut eivät niinkään tehneet kauppaansa, vaikka hyviä olivatkin. Mehua sen sijaan meni lähemmäs kolme litraa, kun lapset halusivat testata mehun vaikutusta lihasten kasvuun ja seitin kasvatukseen. Joku oli huolissaan, repeääkö kalsarit ja lentääkö seittiä käsistä. Ei revennyt eikä seittiäkään lentänyt, mutta olihan se nyt toki hyvä testata.

Spiderman-kakku

Sunnuntaina mentiin samalla setillä muuten, mutta Spiderman-kakun lisäksi leivoin erikseen gluteenittoman Avengers-kakun. Kakku oli ihan super herkullinen, mutta kerman pursottamista pitänee vielä harjoitella! Sunnuntaina meno oli lähes yhtä vauhdikasta kuin lauantaina. Kaikilla oli hauskaa ja nauru raikas. Kun discovalot vihdoin sammuivat ja vieraat olivat lähteneet, oli takki aika tyhjä. Olo oli kliseisesti sanottuna väsynyt, mutta onnellinen. Tilanne vaati mäkkärin kotiinkuljetuksen ja hetken hengähdyksen sohvalla ennen yövuoron alkua. Onneksi yövuoro meni parilla syötöllä, vaikka pikkumuru ei rauhoittunutkaan omaan unipesäänsä. Hän nukkui yön tiukasti äidin kainalossa. Muru sen sijaan veteli onnellisena unia omassa sängyssään aamuun asti, Avengers-lakanoissa tietenkin.

Synttäriviikonlopun tehotrio

Juhlat on nyt juhlittu ja täytyy sanoa, että olen ihan tyytyväinen siihen, että jouduttiin siirtämään tälle viikolle suunnitellut ristiäiset maaliskuulle, sillä nyt ei ehkä olis ihan irronnut. Nimi kuitenkin jo ilmoitettiin eteenpäin. Teen synttäreistä myöhemmin vielä erillisen postauksen kuvien ja reseptien kanssa. Instagramin highlightseista löytyy myös lisää kuvia synttäreistä. Nyt lenkille pikkumurun kanssa, sillä aamun lenkki jäi aika lyhyeen. Vinkki vitonen, hommaa vaunuihin joko ilmakumirenkaat tai suihkauta silikonisprayta renkaisiin, niin vältyt lumikatastrofilta suojalumessa. Me ei aamulla vältytty.

No words needed

<3:llä Jenniina

Ig: jenniinaemilja

Lapsen kanssa: DIY muovailuvaha

Joululoma on ollut pitkä ja sisällä tekemisen keksimiseen on tosissaan saanut laittaa paukkuja. Kun majaleikit, puuhastelu ja mainosvideoiden teko on leikitty moneen kertaan, pelit pelattu ja Netflixiäkin katsottu enemmän kuin tarpeeksi, alkaa sohvannurkasta kuulua ”Äiti, mulla ei oo mitään tekemistä. Mitä tehtäis? Mitä mä voisin leikkiä? Voitsä leikkiä mun kanssa?”. Meillä eikä monella muullakaan varmastikaan riitä vastaukseksi ”Kyllä sä jotain keksit, leiki vaikka omassa huoneessa.”

Kaivelin tällä viikolla meidän puuhalaatikkoa ja huomasin, että pojan vanhat muovailuvahat olivat päässeet kuivumaan melko pahasti ja eri värien sijaan kaikissa purkeissa oli lähinnä ruskean eri sävyjä. Se siitä ohjeesta, ettei muovailuvahoja sekoiteta toisiinsa. Muovailu onnistui vielä vanhoilla vahoilla joten kuten, mutta vahamurun määrä sen jälkeen oli sellainen, että meidän Dysonkin köhi niitä imuroidessaan.

Muru tykkää muovailla, joten googlasin nopeasti, voisiko muovailuvahaa tehdä helposti itse. Ja voihan sitä! Valmiin muovailuvahan lisäksi päästäisiin tekemään vahaa yhdessä, mikä itsessään on jo kivaa ja vähän erilaista tekemistä. Siihen vielä päälle kaupassakäynti, niin sen päivän ohjelma olikin siinä. Kaiken tietenkin kruunaa se, kun lapsi saa kaataa taikatippoja (elintarvikeväriä) taikinaan ja taikina muuttaa väriään. Hauskaa ja helppoa!

Laitoimme testiin Simppelin sormiruokakeittiön ohjeen, mutta taikina jäi meillä kyseisellä ohjeella jostain syystä liian lötköksi, jonka vuoksi se tarttui sormiinaika pahasti. Lopulta päädyin lisäämään jauhoja vaivausvaiheessa siihen asti, kunnes taikina ei enää tarttunut sormiin ja lopputuloksesta tuli täydellinen! Ostimme kaupasta sinistä ja punaista elintarvikeväriä, joten toistaiseksi mennään vain kahdella värillä ja se tuntui riittävän pojalle. Ajattelin kuitenkin ensi viikolla hakea kaupasta vielä vihreää ja keltaista elintarvikeväriä, jotta saamme jemmaan useampaa väriä.

DIY muovailuvaha

Haluamasi määrä ilmatiiviitä lasipurkkeja tai minigrip-pusseja

2,5 dl vehnäjauhoja + jauhoja vaivaamiseen

1 dl suolaa

1 rkl sitruunahappoa (löytyy maustehyllystä ja apteekista)

1 rkl öljyä

2,5 dl kiehuvaa vettä

Elintarvikevärejä, mikäli haluat värjätä massan

  1. Sekoita kuivat aineet keskenään
  2. Lisää öljy ja kiehuva vesi
  3. Jaa taikina osiin, mikäli haluat värjätä sitä
  4. Lisää haluamasi väristä elintarvikeväriä massaan (noin 1 tl) ja sekoita
  5. Anna jäähtyä ja vaivaa sen jälkeen jauhojen kanssa kunnes massa ei enää tartu sormiin
  6. Jaa valmis massa ilmatiiviisiin purkkeihin säilytystä varten

Mikäli massa pääsee kuivahtamaan leikeissä, niin siihen voi lisätä öljyä notkistukseksi.

Kivoja yhteisiä muovailuhetkiä!

<3:llä Jenniina

Ig: jenniinaemilja

Arjen nopeat sämpylät

Muru 4v rakastaa äidin tekemiä sämpylöitä. Niin herkullisia ja maukkaita kuulemma. Ihan parhaita. Ja onhan ne. Näin tekijän mieleen on myös se, että ne valmistuu yhdessä kulhossa nopeasti ilman nostatusta. Sen takia meillä leivotaankin niitä viikoittain, useasti jopa päivittäin. Sämpylöiden leivonta sujuu helposti myös yhdessä lapsen kanssa, sillä kaikki ainesosat sekoitetaan yhteen kulhoon eikä järjestyksellä ole niin väliä.

Sämpylät noin 7 kpl

4dl vehnäjauhoja

2dl kaurahiutaleita

vajaa 1tl leivinjauhetta

1tl suolaa

noin 3dl vettä

Reilu ruokalusikallinen hunajaa tai siirappia

Loraus oliivi- tai rypsiöljyä

Uuni 200C (kiertoilma) / tavallinen 225C

  1. Sekoita kaikki ainekset kulhoon (tykkään itse sekoittaa ensiksi kuivat aineet ja sen jälkeen lisään veden, hunajan/siirapin ja öljyn)
  2. Jaa taikina ruokalusikalla sopivan kokoisiksi sämpylöiksi leivinpaperilla päällystetylle pellille
  3. Paista uunissa vajaa vartti

Sämpylät säilyy hyvänä pari päivää, mikäli niitä sattuu jäämään. Meillä ne menee useimmiten saman päivän aikana, sillä parhaimmillaan ne on heti uunista tultuaan, silloin kun voi sulaa nätisti pintaan.

<3:llä Jenniina