Lokakuu

Laskettuun aikaan on alle kuukausi ja äitiyslomaa on takana viikko. Viikot vilisee silmissä ja tuntuu, että aina on perjantai. En ole vielä ihan sisäistänyt sitä, että pikkumuru voi olla täällä jo huomenna, mikäli hänellä on kiire maailmaan. Odotan häntä maailmaan jo malttamattomana, mutta samalla nautin salaa vielä hetken tästä kaikesta helppoudesta. Antaa hänen kasvaa ja kehittyä vielä hetki. Tosin, mikäli pikkumuru viihtyy vatsassa yhtä pitkään kuin veljensä, niin saan nauttia vielä ihan tuskastumiseen saakka.

Vois kuvitella, että olisin äitiysloman ensimmäisen viikon jälkeen levännyt ja virkeä. Noup, ei. Tää viikko on ollut aika väsynyt, sillä muru on reagoinut mun äitiysloman alkuun aika vahvasti. Hän kun haluaisi vaan olla äidin kanssa kotona, vaikka nauttiikin hoidossa olosta suunnattomasti. Osasin odottaa jotakin tällaista, mutta en ehkä kuitenkaan ihan näin vahvaa vastustelua. Neljä aamua viidestä on ollut yhtä taistelua hoitoon jätettäessä ja harmitus syntyy ihan kaikesta. Välillä itkee hän ja välillä itken minä. Eilen itkettiin molemmat. Hän jäi huutamaan äitiä hoitajan syliin ja minä purskahdin itkuun heti hoidon ulko-oven sulkeuduttua. Parastahan tässä on se, että luulen, että tää on vasta alkusoittoa tulevalle. Jos sulla on vinkkejä herkästä esikoisesta ja vauvan tulosta taloon, niin bring them on!

Loppuraskauden väsymys alkaa selkeästi näkyä silmistä, sillä kävin ostamassa dödön ja sain myyjältä kaupan päälle concelearin tummia silmän alusia varten. Lisäksi havahduin ensimmäistä kertaa tällä viikolla siihen, että naapurit kyselevät vointiani. Mietinpähän vaan, että miltä mahdan näyttää sitten marraskuun alussa, mikäli tää menee kovasti yliajalle. Ehkä ihan hyvä, että näpyttelin menemään pari päivää sitten Kicksin kosmetiikatilauksen. Neuvolalääkärin mukaan vielä ei ole mitään merkkejä siitä, että pikkumuru olisi tulossa lähiaikoina, vaikka pää on kuulemma jo ihan kosketusetäisyydellä. Kiitollisena kannan häntä just niin pitkään kuin on tarve, sillä tiedän, että hänellä on vatsassa hyvät oltavat. Hän kasvaa keskikäyrällä, liikkuu paljon ja syke on tasainen.

Väsymyksen lisäksi alkuraskaudesta tuttu päivittäinen huoli on palannut. Huomaan kuulostelevani vatsan liikkeitä monta kertaa päivässä ja miettiväni, onko hänellä kaikki hyvin. Etenkin aamuisin herätessä huoli on suurimmillaan, sillä pelkään litistävänä pikkumurun vatsaan nukkuessani. En oikeasti edes tiedä, onko se mahdollista, mutta silti havahdun öisin puoliunessa kuulostelemaan vatsan liikkeitä. Muistan, että sama huoli nosti päätään viimeisillä viikoilla myös murua odottaessa, joten tää kuulunee asiaan.

Muru on ehkä jollain tapaa alkanut sisäistää sitä, että pikkuveli on oikeasti tulossa, ettei tää ollutkaan mikään vitsi. Huomaan, että hän kaipaa tavallista(kin) enemmän aikaa äidin kanssa. Tällä viikolla ollaan leikitty paljon, pelattu lasten Muuttuvaa labyrinttia ja Afrikan tähteä, katsottu Pikku Kakkosta kainalokkain ja nukuttu yöt nenät vastakkkain. Enkä vaihtais hetkeäkään pois.

Väsymyksestä, taisteluista ja huolesta huolimatta tässä viikossa on ollut niin paljon hyvää. Yhteisten hetkien lisäksi rakastan syksyä. Ruskaa ja leijailevia vaahteran lehtiä. Raikasta ja kirpakkaa ilmaa. Aurinkoa, joka vielä lämmittää ja sadetta, joka raikastaa. Nautin pimenevistä illoista ja siitä, että herätessä katuvalot valaisevat kauniisti kotikadun. Siitä, että kohta voi aloittaa glögikauden ja laittaa pihavalot terassin luumupuuhun. Ja nythän voi, nyt on kauan odotettu lokakuu!

<3:llä Jenniina

Ig: jenniinaemilja

Vauvatarvikkeet

Photo by elliot verhaeren

Muru totesi eilen, että ”äiti, nyt meillä on kaikki tavarat hankittuna, enää puuttuu vaan vaipat ja pikkuveli”. Ihanaa, että hän on näin kartalla. Ja näinhän se tosiaan on. Enää puuttuu vaipat ja pikkumuru. Olen viime viikkoina kolunnut Tori.fi:ä ja Facebookin Marketplacea ahkerasti hankkiakseni pikkumurulle kaiken tarvittavan. Kysellyt kotieläimistä ja sopinut noutoja. Lähes yhtä ahkerasti olemme ajaneet tavaroiden hakureissuilla kaikkien matkan varrella (tai edes jotenkin lähellä) olevien paloasemien ohi ja laskeneet kaikki vastaantulevat hälytysajoneuvot. Eilisen saldo noudettujen adaptereiden lisäksi oli Haagan paloasema, Erottajan paloasema ja Herttoniemen paloasema. Neljä ambulanssia, kaksi poliisiautoa ja öljyntorjuntayksikkö. Ei huono saldo yhdelle reissulle.

Hankittavien tavaroiden lista näytti elokuussa vielä melko pitkältä, mutta kuitenkin selkeältä: sitteri, kantoreppu, kantoliina, kantotakki, hoitoalusta, imetystyyny, rintapumppu, adapterit rattaisiin, lämpöpussi turvakaukaloon yms. Tavaroita, joita tiesin tarvitsevamme pikkumurun kanssa, ja jotka oli jo murun kohdalla todettu toimiviksi. En millään halunnut ostaa kaikkea uutena, sillä rahaa palaa muutenkin ja luonto kiittää kierrätyksestä. Ahkera hunttaus kannatti ja lopulta löysin käytettynä kaiken muun listalta paitsi kantotakin, imetystyynyn ja hoitoalustan. Nuokin olisi toki löytynyt käytettynä, mutta halusin sovittaa kantotakkia ennen ostamista ja ajatus maitoisesta imetystyynystä ja kakkaisesta hoitoalustasta ei oikein innostanut.

Murun kohdalla vältyttiin viisi vuotta sitten hutiostoksilta, sillä sain paljon hyödyllisiä vinkkejä ja tarpeellisia tavaroita lähipiiriltä. Nytkin lista oli selkeä, tosin tällä kertaa tiesin myös, mitä merkkejä suosia. Tavaroita metsästäessäni huomasin, etten todellakaan ollut ainoa, jolla oli ostohousut jalassa. Etenkin Baby Björnin sitterin suosio löi minut ällikällä. Valehtelematta kaikki alle 75 euron BB sitterit menivät minuuteissa kaupaksi. Lopulta kuitenkin kävi munkki ja löysin hyväkuntoisen BB:n sitterin meidän läheltä 40 eurolla. Ai että olin tyytyväinen!

Kaikissa hankinnoissa minulla ei niin ollut niin merkillä väliä, mutta muutaman hankinnan kanssa olin tarkkana. Halusin ehdottomasti Baby Björnin sitterin, sillä kangas on helppo pestä, se hytkyy hyvin ja menee kompaktiin tilaan. Haaveilin Isara The One-kantorepusta, mutta lopulta päädyin meille tuttuun Tula ftg:hen, sillä niitä oli huomattavasti paremmin saatavilla käytettynä ja lisäksi meiltä löytyy kotoa jo valmiiksi taaperokokoinen Tula myöhempää käyttöä varten. Coracorin kantoliinaa etsin pitkään, sillä niitä ei juurikaan liiku käytettynä, mutta tarpeeksi manifestoituani asiaa, sellainen putkahti Marketplace:ssa eteeni ja vielä haluamassani kuosissa. Ihan uskomatonta! Eikä tuo ollut edes ensimmäinen kerta. Sama kävi myös kaukalopussin, adaptereiden ja turvakaukalon kanssa.

En tosiaan halunnut ostaa imetystyynyä ja hoitoalustaa käytettynä, vaikka tiedän, että se olisi ollut järkevää. Jos pikkumuru on lähellekään yhtä kova tissihirmu kuin isoveljensä, niin laadukkaalle imetystyynylle on todellakin tarve. Itseasiassa muru on jo nyt ominut ostamani Doomoon imetystyynyn, sillä sen päällä on kuulemma kiva pötköttää ja katsoa telkkaria. Luulen, että tyynyn käytöstä tulee vielä sanomista, kun sille oikeasti tulee käyttöä pikkumurun kanssa. Meille ei (tälläkään kertaa) tule hoitopöytää vaan vaipat vaihdetaan liikuteltavan hoitoalustan päällä. Sen vuoksi päädyttiin jämäkkään ja kohtuuhintaiseen Ikean hoitoalustaan, joka on helppo putsata ja päälliset pestä. Tällä hetkellä hoitoalusta toimii pikkuautojen liukumäkenä. Mamalicious kantotakki löytyi sattumalta kesäalesta -70% alennuksella. Tummansininen väri ei ehkä ole se omin väri, mutta takki ajaa asiansa lenkkeillessä. Plussaa siitä, että takissa on erikseen vaihdettava raskauspaneeli, joten takki on päässyt käyttöön jo nyt.

Etukäteen olimme hankkineet vaatteiden ja äitiyspakkauksen lisäksi pinnasängyn, vaunut (postaukseen tästä), Baby-Vacin (pelastus pienille räkänokille), turvakaukalon ja turvakaukalon jalustan (jalusta oli käytössä murulla ennen turvavyöistuimeen siirtymistä).

Nyt sitten tosiaan puuttuu vaan vaipat ja vauva. Vaippoja saa onneksi kaupasta ja vauvakin on tulossa, joten eiköhän me näillä pärjätä!

<3:llä Jenniina

Sairaalakassi

Jouluna 2016 sairaalakassi ja turvakaukalo oli pakattuna eteiseen valmiiksi joululahjojen viereen. Olimme lähdössä Vierumäelle ja Lahteen joulun viettoon enkä halunnut ottaa riskiä, että lähdetään synnyttämään ilman niitä. No niin ei käynyt. Sairaalakassi käväisi Lahdessa, jonka jälkeen se odotti eteisessämme vielä reilu kolme viikkoa ennen varsinaista h-hetkeä. Olin ehkä vähän innoissani tuolloin, sillä ensimmäisen listan sairaalakassin sisällöstä tein varmaan joskus alkusyksystä lasketun ajan ollessa tammikuun alussa. Parempi kai ajoissa kuin liian myöhäänkään.

Pikkumurun laskettu aika on reilu kuukauden päästä, joten sairaalakassin pakkaaminen tulee ajankohtaiseksi taas lähiviikkoina. Samalla pitää varmaan pakata yökyläkassi murulle valmiiksi ihan vaan varmuuden vuoksi. Onneksi kyse ei ole tähtitieteestä. Tällä kertaa sairaalakassin sisältö on melko hyvin hallussa, vaikka päänvaivaa aiheuttaakin pikkumurun kotiutumisvaatteet, sillä lokakuussa sää voi olla ihan mitä tahansa. Viime kerrasta oppineena aion tällä kertaa tehdä kassin sisältöön yhden muutoksen: pakata enemmän evästä mukaan. Toinen vaihtoehto tietenkin olisi olla syömättä eväitä kuormasta ennen synnärille lähtemistä. Jep, viimeksi eväät oli lähes syöty ennen sairaalaan pääsyä. Yksi syy lisää, jonka takia kassia ei kannata pakata liian aikaisin.

Aloin hahmottelemaan omaa pakkauslistaa eilen, vaikka laskettu aika ei ihan vielä olekaan ovella. Tykkään pakkauslistoista, sillä ne tuo varmuutta siihen, että kaikki tarvittava on mukana. Tykkään myös ajatuksesta, että jos kävisi niin, etten itse pääse jostain syystä pakkaamaan, niin mieheni osaisi laittaa kamat kasaan ja tuoda ne sairaalaan. Sairaalakassin sisältö tulee olemaan lähes sama kuin viime kerralla, mutta esim. FFP2-maskit ja omat suihkusandaalit tulee tällä kertaa myös mukaan. Sairaalakassin sisällöstä löytyy tosi hyvin tietoa googlaamalla, joten jos kassin sisältö vähääkään mietityttää, niin kantsii käydä lukaisemassa muutama lista läpi, sillä jokaiselta listalta voi tarttua jotain mukaan, mitä ei itse tule ajatelleeksi.

Viimeksi sairaalakassin virkaa toimitti mun vanha joogakassi, mutta tällä kertaa otan Orspreyn reissurepun mukaan, joka on helppo heittää selkään sairaalasta lähtiessä. Plussana repussa on myös se, että tavarat saa omiin taskuihinsa, jolloin niitä ei tarvitse juurikaan etsiä. Reppu ei ehkä ole se kaikista tyylikkäin valinta, mutta toimiva kuitenkin. Sairaalan lahkeelliset mummopikkarit ja vaippa housuissa sitä muutenkaan tuntee itseään kovin tyylikkääksi, joten näillä mennään.

Mitä sitten pakkaan tällä kertaa sairaalakassiin?

Tärkeintä (tai ainakin yksi tärkeimmistä asioista) sairaalaan lähtiessä on ottaa mukaan äitiyskortti ja henkkarit, Mulla on omat synnytystoiveet äitiyskortin välissä, jotta ne tulee myös otettua mukaan ja annettua kätilölle. Lisäks kassiin kannattaa viime kerran kokemuksen mukaan pakata mukaan vesipullo, kännykän laturi ja kuulokkeet (jos joutuu olemaan sairaalassa pidempään), kempsut ja vaihtovaatteet sekä vanhemmille että vauvalle. Niin ja eväät tietenkin!

Kukaan ei ikinä puhu siitä, miten kipeää istuminen tekee synnytyksen jälkeen, joten tässä vinkkivitonen: pakkaa puhallettava kottikärryn sisärengas tai lasten uimarengas mukaan. Sen päällä on huomattavasti mukavampi istua ja imettää sekä matkustaa autossa kotiin, jos vauva on syntynyt alakautta. Poistaa painetta alakerrasta ja istuminen jopa tuntuu inhimilliseltä.

SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ

Äitiyskortti, henkkarit ja synnytystoiveet

Laturi ja kuulokkeet (jos sairaalassa joutuu olemaan pidempään)

Juomapullo

Kempsupussi

  • Shampoo ja hoitoaine
  • Hammasharja ja hammastahna
  • Kasvojen pesuaine ja kasvovesi
  • Naamarasva
  • Vanulappuja
  • Harja ja pari ponnaria
  • Dödö
  • Pari sidettä (tosin sairaalan jättisiteet best)

FFP2-maskit

Suihkusandaalit

Harso, tissilaput ja nännivoide

Oleskelu- ja kotiutumisvaatteet

  • Mustat löysät trikoohousutt (ei purista eikä paina eikä näy mahdolliset ylivuodot)
  • Pari imetystoppia
  • Kolitsi tai huppari
  • Imetysliivit
  • Parit puuvillaiset mamma-alushousut
  • Parit sukat
  • Yöpuku

Vauvan kotiutumisvaatteet

  • Parit 56 koon pitkähihaiset bodyt
  • Parit 56 koon trikoopöksyt
  • Parit sukat ja tumput
  • myssy
  • varmuudeksi mummon neuloma villapuku villasukilla ja villatumpuilla

Isin vaihtovaatteet ja hammasharja

Puhallettava kottikärryn sisärengas tai lasten uimarengas

Isoveljen lahja (legopaketti tai kirja)

Turvakaukalo ja kaukalopussi

Ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä:

Eväät

  • Turkinpippuripussi
  • Fazerinapatukka
  • Pähkinöitä
  • Suolakeksejä

Luulen, että näillä pärjätään hyvin!

<3:llä Jenniina

Helmikuu

En edes tiedä mistä aloittaisin. Helmikuu on ollut ihan hanurista. Ollaan käytännössä sairastettu koko kuukausi. Nuhakuume, vatsatauti ja räkätauti. Vitsit alkaa olla aika vähissä, kun viettää kolme viikkoa neljän seinän sisällä uhmaikäisen taaperon kanssa räkäpapereita ja oksennuksia siivoillen. Onneksi tänään paistoi aurinko ja pääsin lenkille. YKSIN. Musat korvilla. Ihan parasta just tähän hetkeen.

Ehdin jo nuhakuumeen jälkeen tuuletella sitä, miten kiitollinen olen siitä, että olo alkaa olla parempi. Vähän sen jälkeen sain ensimmäiset oksennukset päälleni eikä ne valitettavasti jääneet viimeisiksi. Toivoin ruokamyrkytystä tai nestehukkaa, mutta ei. Aika nopeasti kävi ilmi, ettei olisi kannattanut tuuletella. Viikon vatsatauti veti mehut meistä kaikista ihan täysin. Silmistä näkee, että väsyttää. Väsyttää ihan hemmetisti, eikä kolmen viikon tekemättömien töiden kasaantuminen auta yhtään. Deadlinet paukkuu ensi viikolla, joten todennäköisesti vietän ensi viikonkin neljän seinän sisällä. Toivottavasti tällä kertaa kuitenkin terveenä ja yksin. Sormet ristissä!

Normaalisti mä kirjoitan joka päivä. En välttämättä paljoa, mutta kirjoitan kuitenkin. Se on mulle paras tapa ilmaista itseäni ja saada asiat järjestykseen. Se on mun tapa unelmoida ja purkaa huolet. Helmikuussa en juurikaan ole kirjoittanut. En myöskään ole lenkkeillyt tai meditoinut, ja ne on niitä asioita, joista nautin. Sen sijaan olen toivonut muun muassa, että kello pyörisi nopeammin ja, että saisin olla yksin edes vessassa, jos lippua autiosaarelle ei kerta ole jaossa? Myös muita loistavia äiti & vaimo -hetkiä on koettu enemmän ja vähemmän. Nyt jo vähän naurattaa, mutta ei tästä vielä vitsejä kerrota.

Helmikuun oppi on ehdottomasti ollut se, että terveyttä pitää helposti itsestäänselvyytenä, vaikka sitä se ei todellakaan ole. Sen jotenkin unohtaa. Nyt taas muistan kiittää siitä useammin! Helmikuu muistutti mua jälleen siitä, miten tärkeää on tehdä asioita, jotka on itselle tärkeitä ja, jotka tekee susta sut. Asioita, joista nauttii, ja jotka saa syttymään. Helmikuuta on vielä vähän jäljellä, ja olen niin kiitollinen siitä, että nyt vihdoin ollaan kunnossa. Ehkä vähän riskiä sanoa noin, mutta mennään sillä. Odotan tulevaa viikkoa jo innolla. Arki<3

<3:llä Jenniina