Toista kertaa äitinä

Olen nyt vajaa kolme kuukautta saanut olla äiti kahdelle lapselle ja täytyy myöntää, että ollaan joko päästy helpolla pikkumurun kanssa tai sitten osaan nyt toisella kertaa ottaa äitinä vähän rennommin. Ehkä sitä on myös opittu jotain ensimmäisen lapsen vauva-ajoista, ja onhan vauvat myös erilaisia. Muistan, kun kerroin kaverilleni murun ollessa vauva, etten juurikaan nauti pikkuvauva-ajasta vaan odotan sitä, että muru kasvaa vähän isommaksi. Hän ihmetteli sitä, sillä hänellä oli useampi lapsi ja vauva-aika oli hänestä juuri sitä parasta aikaa. Nyt ymmärrän. Näin toisella kertaa vauva-aika tuntuu paljon helpommalta kuin ensimmäisellä kerralla, ja surenkin jo etukäteen sen päättymistä.

Muru oli vauvana huono nukkumaan ja tuntui, että koko ajan oli joku vaihe menossa, vaikka muuten hän olikin varsinainen hymypoika. Tutti ei kelvannut ja unetkin onnistui vaan repussa tai liikkuvissa vaunuissa. Sehän tosin tarkoitti sitä, että tää mama oli tikissä alta aikayksikön, kun vaunuja piti lykkiä ulkona monta tuntia päivässä. Tällä kertaa tutti maistuu ja unetkin sujuvat terassilla pysähtyneissä vaunuissa. Huh! Se, mikä sen sijaan ei ole muuttunut, on se, että koko ajan on joku vaihe päällä. Eikä se toisaalta mikään ihme olekaan, kun katsoo tuota kehityksen määrää. Viime viikolla nyrkeistä oli löytynyt toinen, nyt jo molemmat. Nyt eri vaiheisiin osaa suhtautua ihan eri tavalla, sillä sitä tietää, että kaikki vaiheet menee aikanaan ohi. Oli se sitten päivässä, viikossa tai kuukaudessa. Ennen sen kuuleminen ei lohduttanut yhtään, sillä siinä hetkessä sitä ei osannut katsoa pidemmälle, mutta nyt sen tietäminen rauhoittaa. Kaikki vaiheet menee aikanaan ohi.

Murun kanssa en ikinä tiennyt, mitä tulee seuraavaksi ja miten kauan seuraava vaihe kestää. Kaikki oli uutta ja sitä halusi onnistua niin kovasti. Vauvan hulinoidessa sitä kyseenalaisti itseään ja omia taitojaan, vaikka teki parhaansa. Parempaan ei olisi pystynyt. Sitä halusi niin kovasti onnistua äitiydessä täydellisesti, vaikka kaikki oli uutta ja tuntematonta. Ei täydellistä äitiyttä ja vanhemmuutta ole olemassa. Muistan, että olo oli toisinaan epätoivoinen, kun vauva ei suostunut nukkumaan tai se raivosi tissille, vaikka se selkeästi halusi sitä. Kyyneleet valuivat puolin ja toisin. Mietin, mitä tein väärin. Näin toisella kertaa sitä tietää, ettei sitä tehnyt mitään väärin. Tai varmasti sitä teki paljonkin virheitä, mutta se kuuluu asiaan. Tekemällä oppii ja eri vaiheille ei voi mitään. Riittää, että tekee parhaansa. Aina päikkärit ei suju niin kuin on ajatellut ja välillä vauva itkee, mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö sitä olisi omalle lapselle juuri se paras äiti tai isi. Riittää, että tekee parhaansa, pitää vauvasta huolta, on läsnä ja rakastaa.

Täällä vietetään just kolmen kuukauden tiheän imun kautta ja päikkärit on katkonaisia. Yöt hulinoidaan ja päikkäreiden välissä kitistään. Tissi maistuu ja sit taas hetken päästä ei maistu, sit kuitenkin vähän maistuis, muttei kuitenkaan. Tissiraivo on real deal! Tyhjensin kalenterin ja nyt mennään nää päivät pikkumurun ehdoilla. Ens viikolla jo helpottaa ja sit voidaan palata takaisin normaaliin.

Vaikka vauva-aika tuntuu helpommalta kuin ensimmäisellä kerralla ja vaipanvaihtokin sujuu silmät kiinni pimeässä huoneessa keskellä yötä, ei kaksi lasta mene siinä samassa kuin yksi. Huolen määrä on kasvanut potenssiin kaksi, omaa-aikaa ei ole, parisuhdeajasta puhumattakaan. Molemmat lapset vaativat osansa ja taiteilu kahden lapsen ja heidän tarpeidensa välillä on ihan täyttä työtä. Riittämättömyyden tunne on jokapäiväistä eikä se ole lähdössä mihinkään. Edelleen muistutan itseäni joka päivä siitä, että riittää, että teen parhaani, olen läsnä ja rakastan ehdoitta. Ei kannata eikä tarvitse suorittaa. Mulle äitiys on ollut alusta asti luonnollista ja rakastan olla äiti. Olen just se paras äiti meidän lapsille. Joka päivä olen niin kiitollinen siitä, että olen saanut kokea äitiyden kahdesti. Rakastan mun poikia maailman eniten.

<3:llä Jenniina

Ig: jenniinaemilja

Synttäriviikko

Huhheijjaa! Olipahan viikko. Mun oli tarkoitus kirjoittaa postaus murun synttäriviikosta jo viime viikolla, mutta sit tuli vähän kaikkea. Yleensä meidän viikot on aika leppoisia, mutta viime viikolla kyllä sattui ja tapahtui. Pikkumuru hulinoi ihan huolella rotarokotteen vuoksi ja muru juksas hoidossa olevansa kipeä. Sehän tietenkin tarkoitti sitä, että hoidosta tuli aika nopeasti soitto ja pyyntö hakea hänet kotiin lepäämään. Hän oli kuulemma niin kovin kipeä ja yskäkin oli vaivannut yöllä. Jepjep! Hänen ehkä kanttis liittyä teatteriin. Tosin täytyy myöntää, että homma meni myös vähän mun omaan piikkiin, sillä olin aamulla todennut hänelle, että jos hän ei ole kipeä, niin hoitoon on mentävä. Ens kerralla ehkä unohdan tuon perustelun!

Pikkumuru Uudessa lastensairaalassa

Kun alkuviikosta oli selvitty, oli loppuviikko vielä edessä. Meillä viime viikkoa on odotettu pitkään ja hartaasti. Muru nimittäin täytti sunnuntaina 5v ja lauantaina vietettiin hänen ensimmäisiä omia kaverisynttäreitä. Sen lisäksi pidettiin vielä kahdet erilliset juhlat sukulaisille, sillä viime vuonna hänen juhlat jäi kokonaan juhlimatta huonon k-tilanteen vuoksi. Se oli murulle tosi kova paikka. Omien synttäreiden lisäksi murun kaverin synttäreitä vietettiin perjantai-iltana ja torstai-ilta menikin meillä Uuden lastensairaalan päivystyksessä, kun murulle kävi pieni vahinko pikkumurun kanssa. Onneksi siitä reissusta selvittiin lopulta pelkällä säikähdyksellä ja ilman vammoja! Toivottavasti myös ilman tauteja, sillä ei todellakaan oltu ainoita siellä. Tällä viikolla selvinnee sekin…

Muru kaverin kiipeilysynttäreillä

Viikonloppuna vietettiin murun MARVEL-synttäreitä, sillä supersankarit on tällä hetkellä tosi iso juttu meillä. Muru hyppii ja loikkii kotona harvase päivä joko Spiderman- tai Kapteeni Amerikka-asussa. Eilen lähti tilaukseen Black Panther-asu ja seuraavaksi kuulemma tilataan Batmanin asu. Lauantaina oli kaverisynttärit ja sunnuntaina tuli sukulaiset kahdessa eri erässä. Lauantaina meillä temmelsi seitsemän neli-viisvuotiasta. Menoa ja meininkiä riitti! Nyt ymmärrän, miksi vanhemmat haluavat järjestää juhlat Hoplopissa. Välillä pelkäsin, että lamput putoaa katosta, kun lapset tanssivat (lue: hyppivät) yläkerran discossa. Itse tanssia mielekkäämpi aktiviteetti oli kuitenkin vauhdin otto ja siitä hyppy meidän isoon parisänkyyn. Synttäreiden jälkeen harkitsin vakavasti päiväpeiton pakastamista, sillä välillä sängyssä makasi enemmän ja vähemmän päällekkäin kaikki seitsemän lasta. Heti alkaa kutittamaan päätä, kun edes ajattelen asiaa. Discon lisäksi meillä oli Batmanin tatuointistudio, joka oli discon ja meidän sängyn lisäksi hitti! Yksi lapsista oli tosin kovin huolissaan, suuttuuko äiti, jos hän ottaa tatuoinnin, kun tatuoinnit pitää poistaa laserilla. Ilme kirkastui, kun kerroin, että tatuointi lähtee saunassa pois. Hän otti samalta istumalta kaksi! Synttärit oli tosi kivat ja täytyy jälleen todeta, että murulla on ihania ystäviä!

Kummisedän tekemä synttärijuliste

Tarjoilut oli simppelit, mutta teeman mukaiset tietenkin. Spiderman-kakun olin tilannut etukäteen, jonka lisäksi pöydästä löytyi Batman-muffinsseja, Kapteeni Amerikka poppareita ja pannareita, Hulk- ja Spiderman mehua, karjalanpiirakoita ja murun lempikaurakeksejä. Pöytä oli katettu Avengers-lautasilla, mukeilla ja serveteillä. Kakun lisäksi lapset tykkäsivät erityisesti muffinsseista ja poppareista. Suolaiset tarjoilut eivät niinkään tehneet kauppaansa, vaikka hyviä olivatkin. Mehua sen sijaan meni lähemmäs kolme litraa, kun lapset halusivat testata mehun vaikutusta lihasten kasvuun ja seitin kasvatukseen. Joku oli huolissaan, repeääkö kalsarit ja lentääkö seittiä käsistä. Ei revennyt eikä seittiäkään lentänyt, mutta olihan se nyt toki hyvä testata.

Spiderman-kakku

Sunnuntaina mentiin samalla setillä muuten, mutta Spiderman-kakun lisäksi leivoin erikseen gluteenittoman Avengers-kakun. Kakku oli ihan super herkullinen, mutta kerman pursottamista pitänee vielä harjoitella! Sunnuntaina meno oli lähes yhtä vauhdikasta kuin lauantaina. Kaikilla oli hauskaa ja nauru raikas. Kun discovalot vihdoin sammuivat ja vieraat olivat lähteneet, oli takki aika tyhjä. Olo oli kliseisesti sanottuna väsynyt, mutta onnellinen. Tilanne vaati mäkkärin kotiinkuljetuksen ja hetken hengähdyksen sohvalla ennen yövuoron alkua. Onneksi yövuoro meni parilla syötöllä, vaikka pikkumuru ei rauhoittunutkaan omaan unipesäänsä. Hän nukkui yön tiukasti äidin kainalossa. Muru sen sijaan veteli onnellisena unia omassa sängyssään aamuun asti, Avengers-lakanoissa tietenkin.

Synttäriviikonlopun tehotrio

Juhlat on nyt juhlittu ja täytyy sanoa, että olen ihan tyytyväinen siihen, että jouduttiin siirtämään tälle viikolle suunnitellut ristiäiset maaliskuulle, sillä nyt ei ehkä olis ihan irronnut. Nimi kuitenkin jo ilmoitettiin eteenpäin. Teen synttäreistä myöhemmin vielä erillisen postauksen kuvien ja reseptien kanssa. Instagramin highlightseista löytyy myös lisää kuvia synttäreistä. Nyt lenkille pikkumurun kanssa, sillä aamun lenkki jäi aika lyhyeen. Vinkki vitonen, hommaa vaunuihin joko ilmakumirenkaat tai suihkauta silikonisprayta renkaisiin, niin vältyt lumikatastrofilta suojalumessa. Me ei aamulla vältytty.

No words needed

<3:llä Jenniina

Ig: jenniinaemilja

Lapsen kanssa: DIY muovailuvaha

Joululoma on ollut pitkä ja sisällä tekemisen keksimiseen on tosissaan saanut laittaa paukkuja. Kun majaleikit, puuhastelu ja mainosvideoiden teko on leikitty moneen kertaan, pelit pelattu ja Netflixiäkin katsottu enemmän kuin tarpeeksi, alkaa sohvannurkasta kuulua ”Äiti, mulla ei oo mitään tekemistä. Mitä tehtäis? Mitä mä voisin leikkiä? Voitsä leikkiä mun kanssa?”. Meillä eikä monella muullakaan varmastikaan riitä vastaukseksi ”Kyllä sä jotain keksit, leiki vaikka omassa huoneessa.”

Kaivelin tällä viikolla meidän puuhalaatikkoa ja huomasin, että pojan vanhat muovailuvahat olivat päässeet kuivumaan melko pahasti ja eri värien sijaan kaikissa purkeissa oli lähinnä ruskean eri sävyjä. Se siitä ohjeesta, ettei muovailuvahoja sekoiteta toisiinsa. Muovailu onnistui vielä vanhoilla vahoilla joten kuten, mutta vahamurun määrä sen jälkeen oli sellainen, että meidän Dysonkin köhi niitä imuroidessaan.

Muru tykkää muovailla, joten googlasin nopeasti, voisiko muovailuvahaa tehdä helposti itse. Ja voihan sitä! Valmiin muovailuvahan lisäksi päästäisiin tekemään vahaa yhdessä, mikä itsessään on jo kivaa ja vähän erilaista tekemistä. Siihen vielä päälle kaupassakäynti, niin sen päivän ohjelma olikin siinä. Kaiken tietenkin kruunaa se, kun lapsi saa kaataa taikatippoja (elintarvikeväriä) taikinaan ja taikina muuttaa väriään. Hauskaa ja helppoa!

Laitoimme testiin Simppelin sormiruokakeittiön ohjeen, mutta taikina jäi meillä kyseisellä ohjeella jostain syystä liian lötköksi, jonka vuoksi se tarttui sormiinaika pahasti. Lopulta päädyin lisäämään jauhoja vaivausvaiheessa siihen asti, kunnes taikina ei enää tarttunut sormiin ja lopputuloksesta tuli täydellinen! Ostimme kaupasta sinistä ja punaista elintarvikeväriä, joten toistaiseksi mennään vain kahdella värillä ja se tuntui toistaiseksi riittävän pojalle. Ajattelin kuitenkin ensi viikolla hakea kaupasta vielä vihreää ja keltaista elintarvikeväriä, jotta saamme jemmaan useampaa väriä.

DIY muovailuvaha

Haluamasi määrä ilmatiiviitä lasipurkkeja tai minigrip-pusseja

2,5 dl vehnäjauhoja + jauhoja vaivaamiseen

1 dl suolaa

1 rkl sitruunahappoa (löytyy maustehyllystä ja apteekista)

1 rkl öljyä

2,5 dl kiehuvaa vettä

Elintarvikevärejä, mikäli haluat värjätä massan

  1. Sekoita kuivat aineet keskenään
  2. Lisää öljy ja kiehuva vesi
  3. Jaa taikina osiin, mikäli haluat värjätä sitä
  4. Lisää haluamasi väristä elintarvikeväriä massaan (noin 1 tl) ja sekoita
  5. Anna jäähtyä ja vaivaa sen jälkeen jauhojen kanssa kunnes massa ei enää tartu sormiin
  6. Jaa valmis massa ilmatiiviisiin purkkeihin säilytystä varten

Mikäli massa pääsee kuivahtamaan leikeissä, niin siihen voi lisätä öljyä notkistukseksi.

Kivoja yhteisiä muovailuhetkiä!

<3:llä Jenniina

Ig: jenniinaemilja

Lokakuu

Laskettuun aikaan on alle kuukausi ja äitiyslomaa on takana viikko. Viikot vilisee silmissä ja tuntuu, että aina on perjantai. En ole vielä ihan sisäistänyt sitä, että pikkumuru voi olla täällä jo huomenna, mikäli hänellä on kiire maailmaan. Odotan häntä maailmaan jo malttamattomana, mutta samalla nautin salaa vielä hetken tästä kaikesta helppoudesta. Antaa hänen kasvaa ja kehittyä vielä hetki. Tosin, mikäli pikkumuru viihtyy vatsassa yhtä pitkään kuin veljensä, niin saan nauttia vielä ihan tuskastumiseen saakka.

Vois kuvitella, että olisin äitiysloman ensimmäisen viikon jälkeen levännyt ja virkeä. Noup, ei. Tää viikko on ollut aika väsynyt, sillä muru on reagoinut mun äitiysloman alkuun aika vahvasti. Hän kun haluaisi vaan olla äidin kanssa kotona, vaikka nauttiikin hoidossa olosta suunnattomasti. Osasin odottaa jotakin tällaista, mutta en ehkä kuitenkaan ihan näin vahvaa vastustelua. Neljä aamua viidestä on ollut yhtä taistelua hoitoon jätettäessä ja harmitus syntyy ihan kaikesta. Välillä itkee hän ja välillä itken minä. Eilen itkettiin molemmat. Hän jäi huutamaan äitiä hoitajan syliin ja minä purskahdin itkuun heti hoidon ulko-oven sulkeuduttua. Parastahan tässä on se, että luulen, että tää on vasta alkusoittoa tulevalle. Jos sulla on vinkkejä herkästä esikoisesta ja vauvan tulosta taloon, niin bring them on!

Loppuraskauden väsymys alkaa selkeästi näkyä silmistä, sillä kävin ostamassa dödön ja sain myyjältä kaupan päälle concelearin tummia silmän alusia varten. Lisäksi havahduin ensimmäistä kertaa tällä viikolla siihen, että naapurit kyselevät vointiani. Mietinpähän vaan, että miltä mahdan näyttää sitten marraskuun alussa, mikäli tää menee kovasti yliajalle. Ehkä ihan hyvä, että näpyttelin menemään pari päivää sitten Kicksin kosmetiikatilauksen. Neuvolalääkärin mukaan vielä ei ole mitään merkkejä siitä, että pikkumuru olisi tulossa lähiaikoina, vaikka pää on kuulemma jo ihan kosketusetäisyydellä. Kiitollisena kannan häntä just niin pitkään kuin on tarve, sillä tiedän, että hänellä on vatsassa hyvät oltavat. Hän kasvaa keskikäyrällä, liikkuu paljon ja syke on tasainen.

Väsymyksen lisäksi alkuraskaudesta tuttu päivittäinen huoli on palannut. Huomaan kuulostelevani vatsan liikkeitä monta kertaa päivässä ja miettiväni, onko hänellä kaikki hyvin. Etenkin aamuisin herätessä huoli on suurimmillaan, sillä pelkään litistävänä pikkumurun vatsaan nukkuessani. En oikeasti edes tiedä, onko se mahdollista, mutta silti havahdun öisin puoliunessa kuulostelemaan vatsan liikkeitä. Muistan, että sama huoli nosti päätään viimeisillä viikoilla myös murua odottaessa, joten tää kuulunee asiaan.

Muru on ehkä jollain tapaa alkanut sisäistää sitä, että pikkuveli on oikeasti tulossa, ettei tää ollutkaan mikään vitsi. Huomaan, että hän kaipaa tavallista(kin) enemmän aikaa äidin kanssa. Tällä viikolla ollaan leikitty paljon, pelattu lasten Muuttuvaa labyrinttia ja Afrikan tähteä, katsottu Pikku Kakkosta kainalokkain ja nukuttu yöt nenät vastakkkain. Enkä vaihtais hetkeäkään pois.

Väsymyksestä, taisteluista ja huolesta huolimatta tässä viikossa on ollut niin paljon hyvää. Yhteisten hetkien lisäksi rakastan syksyä. Ruskaa ja leijailevia vaahteran lehtiä. Raikasta ja kirpakkaa ilmaa. Aurinkoa, joka vielä lämmittää ja sadetta, joka raikastaa. Nautin pimenevistä illoista ja siitä, että herätessä katuvalot valaisevat kauniisti kotikadun. Siitä, että kohta voi aloittaa glögikauden ja laittaa pihavalot terassin luumupuuhun. Ja nythän voi, nyt on kauan odotettu lokakuu!

<3:llä Jenniina

Ig: jenniinaemilja

Vauvatarvikkeet

Photo by elliot verhaeren

Muru totesi eilen, että ”äiti, nyt meillä on kaikki tavarat hankittuna, enää puuttuu vaan vaipat ja pikkuveli”. Ihanaa, että hän on näin kartalla. Ja näinhän se tosiaan on. Enää puuttuu vaipat ja pikkumuru. Olen viime viikkoina kolunnut Tori.fi:ä ja Facebookin Marketplacea ahkerasti hankkiakseni pikkumurulle kaiken tarvittavan. Kysellyt kotieläimistä ja sopinut noutoja. Lähes yhtä ahkerasti olemme ajaneet tavaroiden hakureissuilla kaikkien matkan varrella (tai edes jotenkin lähellä) olevien paloasemien ohi ja laskeneet kaikki vastaantulevat hälytysajoneuvot. Eilisen saldo noudettujen adaptereiden lisäksi oli Haagan paloasema, Erottajan paloasema ja Herttoniemen paloasema. Neljä ambulanssia, kaksi poliisiautoa ja öljyntorjuntayksikkö. Ei huono saldo yhdelle reissulle.

Hankittavien tavaroiden lista näytti elokuussa vielä melko pitkältä, mutta kuitenkin selkeältä: sitteri, kantoreppu, kantoliina, kantotakki, hoitoalusta, imetystyyny, rintapumppu, adapterit rattaisiin, lämpöpussi turvakaukaloon yms. Tavaroita, joita tiesin tarvitsevamme pikkumurun kanssa, ja jotka oli jo murun kohdalla todettu toimiviksi. En millään halunnut ostaa kaikkea uutena, sillä rahaa palaa muutenkin ja luonto kiittää kierrätyksestä. Ahkera hunttaus kannatti ja lopulta löysin käytettynä kaiken muun listalta paitsi kantotakin, imetystyynyn ja hoitoalustan. Nuokin olisi toki löytynyt käytettynä, mutta halusin sovittaa kantotakkia ennen ostamista ja ajatus maitoisesta imetystyynystä ja kakkaisesta hoitoalustasta ei oikein innostanut.

Murun kohdalla vältyttiin viisi vuotta sitten hutiostoksilta, sillä sain paljon hyödyllisiä vinkkejä ja tarpeellisia tavaroita lähipiiriltä. Nytkin lista oli selkeä, tosin tällä kertaa tiesin myös, mitä merkkejä suosia. Tavaroita metsästäessäni huomasin, etten todellakaan ollut ainoa, jolla oli ostohousut jalassa. Etenkin Baby Björnin sitterin suosio löi minut ällikällä. Valehtelematta kaikki alle 75 euron BB sitterit menivät minuuteissa kaupaksi. Lopulta kuitenkin kävi munkki ja löysin hyväkuntoisen BB:n sitterin meidän läheltä 40 eurolla. Ai että olin tyytyväinen!

Kaikissa hankinnoissa minulla ei niin ollut niin merkillä väliä, mutta muutaman hankinnan kanssa olin tarkkana. Halusin ehdottomasti Baby Björnin sitterin, sillä kangas on helppo pestä, se hytkyy hyvin ja menee kompaktiin tilaan. Haaveilin Isara The One-kantorepusta, mutta lopulta päädyin meille tuttuun Tula ftg:hen, sillä niitä oli huomattavasti paremmin saatavilla käytettynä ja lisäksi meiltä löytyy kotoa jo valmiiksi taaperokokoinen Tula myöhempää käyttöä varten. Coracorin kantoliinaa etsin pitkään, sillä niitä ei juurikaan liiku käytettynä, mutta tarpeeksi manifestoituani asiaa, sellainen putkahti Marketplace:ssa eteeni ja vielä haluamassani kuosissa. Ihan uskomatonta! Eikä tuo ollut edes ensimmäinen kerta. Sama kävi myös kaukalopussin, adaptereiden ja turvakaukalon kanssa.

En tosiaan halunnut ostaa imetystyynyä ja hoitoalustaa käytettynä, vaikka tiedän, että se olisi ollut järkevää. Jos pikkumuru on lähellekään yhtä kova tissihirmu kuin isoveljensä, niin laadukkaalle imetystyynylle on todellakin tarve. Itseasiassa muru on jo nyt ominut ostamani Doomoon imetystyynyn, sillä sen päällä on kuulemma kiva pötköttää ja katsoa telkkaria. Luulen, että tyynyn käytöstä tulee vielä sanomista, kun sille oikeasti tulee käyttöä pikkumurun kanssa. Meille ei (tälläkään kertaa) tule hoitopöytää vaan vaipat vaihdetaan liikuteltavan hoitoalustan päällä. Sen vuoksi päädyttiin jämäkkään ja kohtuuhintaiseen Ikean hoitoalustaan, joka on helppo putsata ja päälliset pestä. Tällä hetkellä hoitoalusta toimii pikkuautojen liukumäkenä. Mamalicious kantotakki löytyi sattumalta kesäalesta -70% alennuksella. Tummansininen väri ei ehkä ole se omin väri, mutta takki ajaa asiansa lenkkeillessä. Plussaa siitä, että takissa on erikseen vaihdettava raskauspaneeli, joten takki on päässyt käyttöön jo nyt.

Etukäteen olimme hankkineet vaatteiden ja äitiyspakkauksen lisäksi pinnasängyn, vaunut (postaukseen tästä), Baby-Vacin (pelastus pienille räkänokille), turvakaukalon ja turvakaukalon jalustan (jalusta oli käytössä murulla ennen turvavyöistuimeen siirtymistä).

Nyt sitten tosiaan puuttuu vaan vaipat ja vauva. Vaippoja saa onneksi kaupasta ja vauvakin on tulossa, joten eiköhän me näillä pärjätä!

<3:llä Jenniina