Sairaalakassi

Jouluna 2016 sairaalakassi ja turvakaukalo oli pakattuna eteiseen valmiiksi joululahjojen viereen. Olimme lähdössä Vierumäelle ja Lahteen joulun viettoon enkä halunnut ottaa riskiä, että lähdetään synnyttämään ilman niitä. No niin ei käynyt. Sairaalakassi käväisi Lahdessa, jonka jälkeen se odotti eteisessämme vielä reilu kolme viikkoa ennen varsinaista h-hetkeä. Olin ehkä vähän innoissani tuolloin, sillä ensimmäisen listan sairaalakassin sisällöstä tein varmaan joskus alkusyksystä lasketun ajan ollessa tammikuun alussa. Parempi kai ajoissa kuin liian myöhäänkään.

Pikkumurun laskettu aika on reilu kuukauden päästä, joten sairaalakassin pakkaaminen tulee ajankohtaiseksi taas lähiviikkoina. Samalla pitää varmaan pakata yökyläkassi murulle valmiiksi ihan vaan varmuuden vuoksi. Onneksi kyse ei ole tähtitieteestä. Tällä kertaa sairaalakassin sisältö on melko hyvin hallussa, vaikka päänvaivaa aiheuttaakin pikkumurun kotiutumisvaatteet, sillä lokakuussa sää voi olla ihan mitä tahansa. Viime kerrasta oppineena aion tällä kertaa tehdä kassin sisältöön yhden muutoksen: pakata enemmän evästä mukaan. Toinen vaihtoehto tietenkin olisi olla syömättä eväitä kuormasta ennen synnärille lähtemistä. Jep, viimeksi eväät oli lähes syöty ennen sairaalaan pääsyä. Yksi syy lisää, jonka takia kassia ei kannata pakata liian aikaisin.

Aloin hahmottelemaan omaa pakkauslistaa eilen, vaikka laskettu aika ei ihan vielä olekaan ovella. Tykkään pakkauslistoista, sillä ne tuo varmuutta siihen, että kaikki tarvittava on mukana. Tykkään myös ajatuksesta, että jos kävisi niin, etten itse pääse jostain syystä pakkaamaan, niin mieheni osaisi laittaa kamat kasaan ja tuoda ne sairaalaan. Sairaalakassin sisältö tulee olemaan lähes sama kuin viime kerralla, mutta esim. FFP2-maskit ja omat suihkusandaalit tulee tällä kertaa myös mukaan. Sairaalakassin sisällöstä löytyy tosi hyvin tietoa googlaamalla, joten jos kassin sisältö vähääkään mietityttää, niin kantsii käydä lukaisemassa muutama lista läpi, sillä jokaiselta listalta voi tarttua jotain mukaan, mitä ei itse tule ajatelleeksi.

Viimeksi sairaalakassin virkaa toimitti mun vanha joogakassi, mutta tällä kertaa otan Orspreyn reissurepun mukaan, joka on helppo heittää selkään sairaalasta lähtiessä. Plussana repussa on myös se, että tavarat saa omiin taskuihinsa, jolloin niitä ei tarvitse juurikaan etsiä. Reppu ei ehkä ole se kaikista tyylikkäin valinta, mutta toimiva kuitenkin. Sairaalan lahkeelliset mummopikkarit ja vaippa housuissa sitä muutenkaan tuntee itseään kovin tyylikkääksi, joten näillä mennään.

Mitä sitten pakkaan tällä kertaa sairaalakassiin?

Tärkeintä (tai ainakin yksi tärkeimmistä asioista) sairaalaan lähtiessä on ottaa mukaan äitiyskortti ja henkkarit, Mulla on omat synnytystoiveet äitiyskortin välissä, jotta ne tulee myös otettua mukaan ja annettua kätilölle. Lisäks kassiin kannattaa viime kerran kokemuksen mukaan pakata mukaan vesipullo, kännykän laturi ja kuulokkeet (jos joutuu olemaan sairaalassa pidempään), kempsut ja vaihtovaatteet sekä vanhemmille että vauvalle. Niin ja eväät tietenkin!

Kukaan ei ikinä puhu siitä, miten kipeää istuminen tekee synnytyksen jälkeen, joten tässä vinkkivitonen: pakkaa puhallettava kottikärryn sisärengas tai lasten uimarengas mukaan. Sen päällä on huomattavasti mukavampi istua ja imettää sekä matkustaa autossa kotiin, jos vauva on syntynyt alakautta. Poistaa painetta alakerrasta ja istuminen jopa tuntuu inhimilliseltä.

SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ

Äitiyskortti, henkkarit ja synnytystoiveet

Laturi ja kuulokkeet (jos sairaalassa joutuu olemaan pidempään)

Juomapullo

Kempsupussi

  • Shampoo ja hoitoaine
  • Hammasharja ja hammastahna
  • Kasvojen pesuaine ja kasvovesi
  • Naamarasva
  • Vanulappuja
  • Harja ja pari ponnaria
  • Dödö
  • Pari sidettä (tosin sairaalan jättisiteet best)

FFP2-maskit

Suihkusandaalit

Harso, tissilaput ja nännivoide

Oleskelu- ja kotiutumisvaatteet

  • Mustat löysät trikoohousutt (ei purista eikä paina eikä näy mahdolliset ylivuodot)
  • Pari imetystoppia
  • Kolitsi tai huppari
  • Imetysliivit
  • Parit puuvillaiset mamma-alushousut
  • Parit sukat
  • Yöpuku

Vauvan kotiutumisvaatteet

  • Parit 56 koon pitkähihaiset bodyt
  • Parit 56 koon trikoopöksyt
  • Parit sukat ja tumput
  • myssy
  • varmuudeksi mummon neuloma villapuku villasukilla ja villatumpuilla

Isin vaihtovaatteet ja hammasharja

Puhallettava kottikärryn sisärengas tai lasten uimarengas

Isoveljen lahja (legopaketti tai kirja)

Turvakaukalo ja kaukalopussi

Ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä:

Eväät

  • Turkinpippuripussi
  • Fazerinapatukka
  • Pähkinöitä
  • Suolakeksejä

Luulen, että näillä pärjätään hyvin!

<3:llä Jenniina

Helmikuu

En edes tiedä mistä aloittaisin. Helmikuu on ollut ihan hanurista. Ollaan käytännössä sairastettu koko kuukausi. Nuhakuume, vatsatauti ja räkätauti. Vitsit alkaa olla aika vähissä, kun viettää kolme viikkoa neljän seinän sisällä uhmaikäisen taaperon kanssa räkäpapereita ja oksennuksia siivoillen. Onneksi tänään paistoi aurinko ja pääsin lenkille. YKSIN. Musat korvilla. Ihan parasta just tähän hetkeen.

Ehdin jo nuhakuumeen jälkeen tuuletella sitä, miten kiitollinen olen siitä, että olo alkaa olla parempi. Vähän sen jälkeen sain ensimmäiset oksennukset päälleni eikä ne valitettavasti jääneet viimeisiksi. Toivoin ruokamyrkytystä tai nestehukkaa, mutta ei. Aika nopeasti kävi ilmi, ettei olisi kannattanut tuuletella. Viikon vatsatauti veti mehut meistä kaikista ihan täysin. Silmistä näkee, että väsyttää. Väsyttää ihan hemmetisti, eikä kolmen viikon tekemättömien töiden kasaantuminen auta yhtään. Deadlinet paukkuu ensi viikolla, joten todennäköisesti vietän ensi viikonkin neljän seinän sisällä. Toivottavasti tällä kertaa kuitenkin terveenä ja yksin. Sormet ristissä!

Normaalisti mä kirjoitan joka päivä. En välttämättä paljoa, mutta kirjoitan kuitenkin. Se on mulle paras tapa ilmaista itseäni ja saada asiat järjestykseen. Se on mun tapa unelmoida ja purkaa huolet. Helmikuussa en juurikaan ole kirjoittanut. En myöskään ole lenkkeillyt tai meditoinut, ja ne on niitä asioita, joista nautin. Sen sijaan olen toivonut muun muassa, että kello pyörisi nopeammin ja, että saisin olla yksin edes vessassa, jos lippua autiosaarelle ei kerta ole jaossa? Myös muita loistavia äiti & vaimo -hetkiä on koettu enemmän ja vähemmän. Nyt jo vähän naurattaa, mutta ei tästä vielä vitsejä kerrota.

Helmikuun oppi on ehdottomasti ollut se, että terveyttä pitää helposti itsestäänselvyytenä, vaikka sitä se ei todellakaan ole. Sen jotenkin unohtaa. Nyt taas muistan kiittää siitä useammin! Helmikuu muistutti mua jälleen siitä, miten tärkeää on tehdä asioita, jotka on itselle tärkeitä ja, jotka tekee susta sut. Asioita, joista nauttii, ja jotka saa syttymään. Helmikuuta on vielä vähän jäljellä, ja olen niin kiitollinen siitä, että nyt vihdoin ollaan kunnossa. Ehkä vähän riskiä sanoa noin, mutta mennään sillä. Odotan tulevaa viikkoa jo innolla. Arki<3

<3:llä Jenniina