Rakas 2020

Mietin pitkään, miten kertoisin sinulle, miltä aika kanssasi on tuntunut. Tiesin, että tulisit olemaan muutosten vuosi, mutten ehkä ihan osannut odottaa mitään tällaista. Älä kuitenkaan ymmärrä väärin, sillä olet monilta osin ollut myös mahtava. Välillä olisin kuitenkin toivonut rämpimiseen hieman tukea. En syyllistä sinua, sillä tiedän, että annoit minun rämpiä yksin, jotta oppisin jotakin tärkeää enkä ikinä unohtaisi oppejasi. Ajattelit vain parastani, vaikka välillä taistelinkin vastaan. Autoit minua kasvamaan, ja siitä olen sinulle erityisen kiitollinen.

Vuoteen on mahtunut paljon naurua ja onnenhetkiä, mutta myös paljon turhautumisen kyyneleitä. Ensimmäiset seitsemän kuukautta annoit parastasi. Pakahduin onnesta. Maailma oli sekaisin, mutta minun oli hyvä olla. Sain viettää aika rakkaitteni kanssa ja tunsin suurta vapauden tunnetta. Tein asioita, joista nautin ja tunsin vahvan yhteyden. Palaan edelleen usein mielessäni noihin hetkiin. Kun laitan silmät kiinni, voin edelleen tuntea sen tunteen, joka minulla oli silloin sisälläni.

Aika nopeasti syksyn tultua huomasin, että loppuvuodesta ei olisi tulossa helppo. Oli muutama läksy, jotka halusit minun selkeästi oppivan. Et antanut periksi. En minäkään. Kipuilin, turhauduin ja väsyin. Annoit myös varmasti paljon hyviä hetkiä. En vain huomannut niitä kaikkia. Aika usein mietin, mitä tapahtui taidolle olla läsnä? Noh, en ehkä sittenkään osannut sitä niin hyvin. Siihen aion ehdottomasti keskittyä ensi vuonna. En juurikaan muista, mitä viime kuukausien aikana on tapahtunut. Päällimmäisenä muistan turhautumisen tunteen ja kyyneleet. Se harmittaa. Uskon kuitenkin siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja oppinsa, joten en valita. Hassua kyllä, tiedän, että olen juuri nyt oikeassa paikassa enkä vaihtaisi mitään pois.

Jos sinua pitäisi kuvailla jollakin sanalla, niin kuvailisin sinua silmiä avaavaksi. Kuvailisin sinua myös merkitykselliseksi. Olet pysäyttänyt ja vienyt minut perusasioiden äärelle. Nyt tiedän, mitkä asiat tuovat minulle onnea ja ilon tunnetta. Tiedän, mitä tarvitsen ja tiedän, mitä ilman en halua elää. Olet saanut minut jälleen haaveilemaan ja unelmoimaan. Vuodesta sisuuntuneena tiedän, että tulen vuonna 2021 tekemään parhaani saavuttaakseni ne. Otan ajasta kanssasi mukaan armollisuuden itseäni kohtaan. Se, miten määrittelen itseni, riittää. Suorittamisen sijaan iloitsen.

Kiitos 2020. Olen kiitollinen kaikista opeistasi, mutta valehtelisin, jos väittäisin, että haluaisin viettää vielä toisen vuoden kanssasi. Olen valmis siirtymään eteenpäin. Nauttimaan täysin sydämin ja ottamaan rohkeasti vastaan sen, mitä on tuleva. Tiedän, että oppiesi avulla osaan suhtautua asioihin rennommin. Itseäni kuunnellen. Vuosi alkoi toiveikkaana ja niin se myös päättyy. Väliin mahtuu paljon kaikenlaisia tunteita, mutta juuri nyt päällimmäisenä on helpotus ja kiitollisuus.

Jään innolla odottamaan, mitä vuosi 2021 tuo tullessaan. Tähkän sanoin, tulkoon mitä vaan! Jokin kuitenkin sisälläni sanoo, että ensi vuodesta on tulossa itselleni tärkeä ja erityinen.

Mitä tunteita päättyvä vuosi 2020 herättää sinussa?

Ihanaa vuodenvaihdetta ja onnellista uutta vuotta 2021 juuri sinulle!

<3:llä Jenniina

Joulukuusi

Kaks vuotta sitten tähän aikaan me käytiin ostamassa joulukuusi. Seuraavana päivänä siitä alkoi verenvuoto. Toivoin, että kyse olisi vain pienestä verenvuodosta, joka neuvolan puhelinpalvelun mukaan saattoi olla täysin vaaratonta. Aika nopeasti kuitenkin huomasin, ettei kyse ollut normaalista vuodosta. Olin saanut keskenmenon. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, niin meillä olisi nyt kotona pikkusisko tai pikkuveli kuusessa roikkuvan lasienkelin sijaan. En kuitenkaan jossittele, sillä meidän perhe on täydellinen näin.

Olimme olleet onnekkaita, sillä raskaus oli saanut alkunsa lääkityksen avulla lähes heti sen jälkeen, kun olimme aloittaneet lapsettomuushoidot toisen lapsen osalta. Raskaus oli tullut meille iloisena yllätyksenä, sillä olimme varautuneet siihen, että prosessissa saattaisi kestää pidempäänkin. Kaikki, jotka ovat käyneet lapsettomuushoidot läpi, tietää, että lapsen teko muuttuu huolettomasta seksistä tekniseksi kellopeliksi, jossa lääkäri kertoo, miten ja milloin edetään. Kyse on siis todellakin prosessista, jossa edetään projektisuunnitelman mukaan tavoitteena onnistunut raskautuminen.

Muistan, kuinka istuin työpaikan vessan lattialla ja itkin tuskasta. En fyysisestä vaan henkisestä kivusta, joka tuntui musertavalta. Fyysinen kipu oli täysin toissijaista verrattuna siihen. Välillä kasasin itseni ja vastasin asiakaspuheluihin. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmasti kannattanut lähteä kotiin ja ottaa pari päivää saikkua. En kuitenkaan halunnut selitellä kenellekkään mitään, joten vessa ajoi toimiston virkaa sinä päivänä. Enää en kuitenkaan toimisi samoin, vaan laittaisin itseni ja oman hyvinvointini etusijalle. 

Kävin Naistenklinikalla, jossa lääkäri totesi raskauden keskeytyneen. Tiesin sen, joten lääkärin sanat eivät juurikaan tuntuneet miltään. Olin itkenyt niin paljon, ettei yhtään kyyneltä ollut jäljellä. Kävin verikokeessa, jonka jälkeen suuntasimme mieheni kanssa sushille. Se tuntui parhaalta lohdulta siihen hetkeen. Katselin kauppakeskuksessa muita ja mietin, miten ulkopuoliseksi itsensä voi tuntea. Istuimme ravintolassa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja maailma jatkoi pyörimistään. Siinä hetkessä itselleni konkretisoitui se, ettei ikinä voi tietää, mitä joku elämässään käy läpi juuri sillä hetkellä. Ulkokuori voi hämätä täysin. Se oli itselleni hyvä muistutus siitä, että muistetaan olla toisillemme armollisia.

Seuraavat viikot menikin vähän sumussa enkä juurikaan muista niistä mitään. Aina sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa, mutta se tuntuu toisinaan aika rajulta väitteeltä. Jostain syystä sain kuitenkin lohtua ajatuksesta. Järkeistin asian itselleni niin, että ehkä juuri sillä hetkellä ei sittenkään ollut oikea aika toiselle lapselle, ehkä parisuhteemme ei olisi kestänyt toista vauvavuotta ja univajetta, ehkä olisin itse voinut huonommin, kun vauvavuosista olisi selvitty ja ehkä meille on vain tarkoitettu yksi lapsi, joka saa kaiken sen äärettömän rakkauden, jota häntä kohtaan tunnemme. Oli (tai oli olematta) tarkoitus mikä tahansa, niin koen näin jälkikäteen, että olen juuri nyt siinä paikassa, missä minun kuuluukin olla juuri nyt.

Keskenmeno nousee vahvasti ajatuksiin aina näin joulun alla, kun haemme kuusen kotiin. Syytin pitkään itseäni siitä, että aiheutin keskenmenon kantamalla joulukuusen autoon. Todellisuudessa en olisi voinut vaikuttaa asiaan millään tavalla. Niin vain kävi, eikä sille löydy selitystä tai syntipukkia. Hyvä muistutus siitä, että itsellekin on hyvä olla armollinen. Aina silloin tällöin huomaan miettiväni, millaista meidän elämä olisi, jos meitä olisi kolmen sijaan neljä. Ajatus hymyilyttää ja samalla myös vähän kauhistuttaa. Ehkä meitä vielä joskus onkin, jos niin on tarkoitettu. Elämä näyttää. Toisaalta, näinkin on just hyvä. 

<3:llä Jenniina

Yhdessä

Viimeinen kuukausi on eletty aika lailla hiljaiseloa. Olen kokenut oman pysähtymisen tosi tärkeäksi, ja nauttinut siitä, että pysähtymisestä ei ole tarvinnut tuntea huonoa omatuntoa. Sen sijaan olen tuntenut ajottain huonoa omatuntoa omasta onnesta tilanteessa, jossa niin moni muu kärsii.

Viimeiseen kuukauteen on kuulunut lukemattomia tunteja leikkiä, ulkoilua ja yhdessäoloa perheen kanssa. Paljon iloa, naurua, rakkautta ja onnenhetkiä. Asioita ja tunteita, joita meidän arkeen kuuluu muutenkin. Nyt niiden määrä ja mittakaava on vain kasvanut, sillä meillä ei ole ollut muuta kuin aikaa. Ei suunnitelmia, ei kiirettä eikä stressiä. Ainut asia, jota olen odottanut on Lidlin mainoslehtinen, joka kilahtaa postilaatikkoon pari kertaa viikossa.

Koen, että viimeinen kuukausi on ollut ainutkertaista aikaa meidän perheelle, josta olen kiitollinen. Raha on hyvin toissijainen juttu kaiken sen keskellä, mitä olemme saaneet kokea ja tuntea yhdessä. Tunne siitä, että olemme mieheni kanssa edelleen 14 yhdessäolovuoden jälkeen tehty toisillemme, luo varmuutta siihen, että mitä tahansa elämässä tapahtuu, niin kaikesta selvitään yhdessä. Muistetaan pitää huolta toisistamme!

<3:llä Jenniina