Kuka minä olen?

Sitä kysymystä olen pohtinut jo pidemmän aikaa. En vielä tiedä täysin vastausta siihen, mutta sen tiedän, että joka päivä olen vähän lähempänä sitä.

Olen kolmekymppinen nainen, 3-vuotiaan pojan äiti ja maailman ihanimman miehen vaimo. Iästäni huolimatta en kärsi kolmenkympin kriisistä, mutta äidiksi tultuani arvomaailmani ja maailmankuvani on toden totta muuttunut. En kuitenkaan usko, että sekään on täysin se syy, miksi haluan löytää itseni. Luulen, että yksinkertaisesti nyt on vain sen aika. En aiemmin olisi ollut valmis siihen. Oli liikaa kaikkea.

Haluan olla täysin sujut itseni kanssa, rakastaa täysillä ja nähdä elämän kaikessa sen kauneudessaan. Joku saattaa nyt ajatella, että ”wow, se on seonnut”. Mutta eikö meistä lopulta jokainen halua parhaan mahdollisen elämän itselleen ja rakkailleen? En usko, että sitä voi saada, ellei ole täysin rehellinen itselleen, päästä irti ja unohda mitä joku muu ajattelee. Oikeastaanhan se on ihan sama, mitä naapurin Pekka tai Liisa ajattelee, sillä lopultahan kyse on kuitenkin mun elämästä.

Olen saanut elämältä todella paljon. Haluan osoittaa sille kiitollisuutta takaisin nauttimalla ja elämällä sitä täydellä sydämellä. Kaikki hetket ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista, mutta haluan löytää ja nähdä niistäkin sen hyvän. Uskon, että osoittamalla kiitollisuutta, elämä antaa kyllä takaisin.

Tulen jakamaan täällä ajatuksiani, kokemuksiani ja haaveitani. Rakastan matkustamista, sytyn oppimisesta ja inspiroidun oman näköistä elämää elävistä ihmisistä. Uusien lempireseptien löytäminen on tosi jännää, joten laitan niitä myös jakoon.

Tervetuloa mukaan matkalle!

<3:llä Jenniina