Vauvatarvikkeet

Photo by elliot verhaeren

Muru totesi eilen, että ”äiti, nyt meillä on kaikki tavarat hankittuna, enää puuttuu vaan vaipat ja pikkuveli”. Ihanaa, että hän on näin kartalla. Ja näinhän se tosiaan on. Enää puuttuu vaipat ja pikkumuru. Olen viime viikkoina kolunnut Tori.fi:ä ja Facebookin Marketplacea ahkerasti hankkiakseni pikkumurulle kaiken tarvittavan. Kysellyt kotieläimistä ja sopinut noutoja. Lähes yhtä ahkerasti olemme ajaneet tavaroiden hakureissuilla kaikkien matkan varrella (tai edes jotenkin lähellä) olevien paloasemien ohi ja laskeneet kaikki vastaantulevat hälytysajoneuvot. Eilisen saldo noudettujen adaptereiden lisäksi oli Haagan paloasema, Erottajan paloasema ja Herttoniemen paloasema. Neljä ambulanssia, kaksi poliisiautoa ja öljyntorjuntayksikkö. Ei huono saldo yhdelle reissulle.

Hankittavien tavaroiden lista näytti elokuussa vielä melko pitkältä, mutta kuitenkin selkeältä: sitteri, kantoreppu, kantoliina, kantotakki, hoitoalusta, imetystyyny, rintapumppu, adapterit rattaisiin, lämpöpussi turvakaukaloon yms. Tavaroita, joita tiesin tarvitsevamme pikkumurun kanssa, ja jotka oli jo murun kohdalla todettu toimiviksi. En millään halunnut ostaa kaikkea uutena, sillä rahaa palaa muutenkin ja luonto kiittää kierrätyksestä. Ahkera hunttaus kannatti ja lopulta löysin käytettynä kaiken muun listalta paitsi kantotakin, imetystyynyn ja hoitoalustan. Nuokin olisi toki löytynyt käytettynä, mutta halusin sovittaa kantotakkia ennen ostamista ja ajatus maitoisesta imetystyynystä ja kakkaisesta hoitoalustasta ei oikein innostanut.

Murun kohdalla vältyttiin viisi vuotta sitten hutiostoksilta, sillä sain paljon hyödyllisiä vinkkejä ja tarpeellisia tavaroita lähipiiriltä. Nytkin lista oli selkeä, tosin tällä kertaa tiesin myös, mitä merkkejä suosia. Tavaroita metsästäessäni huomasin, etten todellakaan ollut ainoa, jolla oli ostohousut jalassa. Etenkin Baby Björnin sitterin suosio löi minut ällikällä. Valehtelematta kaikki alle 75 euron BB sitterit menivät minuuteissa kaupaksi. Lopulta kuitenkin kävi munkki ja löysin hyväkuntoisen BB:n sitterin meidän läheltä 40 eurolla. Ai että olin tyytyväinen!

Kaikissa hankinnoissa minulla ei niin ollut niin merkillä väliä, mutta muutaman hankinnan kanssa olin tarkkana. Halusin ehdottomasti Baby Björnin sitterin, sillä kangas on helppo pestä, se hytkyy hyvin ja menee kompaktiin tilaan. Haaveilin Isara The One-kantorepusta, mutta lopulta päädyin meille tuttuun Tula ftg:hen, sillä niitä oli huomattavasti paremmin saatavilla käytettynä ja lisäksi meiltä löytyy kotoa jo valmiiksi taaperokokoinen Tula myöhempää käyttöä varten. Coracorin kantoliinaa etsin pitkään, sillä niitä ei juurikaan liiku käytettynä, mutta tarpeeksi manifestoituani asiaa, sellainen putkahti Marketplace:ssa eteeni ja vielä haluamassani kuosissa. Ihan uskomatonta! Eikä tuo ollut edes ensimmäinen kerta. Sama kävi myös kaukalopussin, adaptereiden ja turvakaukalon kanssa.

En tosiaan halunnut ostaa imetystyynyä ja hoitoalustaa käytettynä, vaikka tiedän, että se olisi ollut järkevää. Jos pikkumuru on lähellekään yhtä kova tissihirmu kuin isoveljensä, niin laadukkaalle imetystyynylle on todellakin tarve. Itseasiassa muru on jo nyt ominut ostamani Doomoon imetystyynyn, sillä sen päällä on kuulemma kiva pötköttää ja katsoa telkkaria. Luulen, että tyynyn käytöstä tulee vielä sanomista, kun sille oikeasti tulee käyttöä pikkumurun kanssa. Meille ei (tälläkään kertaa) tule hoitopöytää vaan vaipat vaihdetaan liikuteltavan hoitoalustan päällä. Sen vuoksi päädyttiin jämäkkään ja kohtuuhintaiseen Ikean hoitoalustaan, joka on helppo putsata ja päälliset pestä. Tällä hetkellä hoitoalusta toimii pikkuautojen liukumäkenä. Mamalicious kantotakki löytyi sattumalta kesäalesta -70% alennuksella. Tummansininen väri ei ehkä ole se omin väri, mutta takki ajaa asiansa lenkkeillessä. Plussaa siitä, että takissa on erikseen vaihdettava raskauspaneeli, joten takki on päässyt käyttöön jo nyt.

Etukäteen olimme hankkineet vaatteiden ja äitiyspakkauksen lisäksi pinnasängyn, vaunut (postaukseen tästä), Baby-Vacin (pelastus pienille räkänokille), turvakaukalon ja turvakaukalon jalustan (jalusta oli käytössä murulla ennen turvavyöistuimeen siirtymistä).

Nyt sitten tosiaan puuttuu vaan vaipat ja vauva. Vaippoja saa onneksi kaupasta ja vauvakin on tulossa, joten eiköhän me näillä pärjätä!

<3:llä Jenniina

Odottamaton yllätys

No tässähän kävi nyt niin, että meille tulee vauva. Asia, jota en meinannut millään uskoa, kun näin haaleat viivat raskaustestissä viime talvena. Tein varmasti kymmenen eri testiä viikon aikana ja kerta kerralta viiva vain vahvistui. Eihän meidän pitänyt saada vauvoja ilman lapsettomuushoitoja. Eihän minun pitänyt pystyä tulla raskaaksi ilman lääkkeitä. Niin siinä kuitenkin kävi. Täysin yllättäen ja varoittamatta olinkin yhtäkkiä raskaana. Asia, jota ei osattu millään tapaa odottaa, mutta mikä kuitenkin hetken sulattelun jälkeen tuntui juuri oikealta.

En aluksi meinannut uskoa asiaa ja pelkäsin keskenmenoa, sillä edellinen raskaus päättyi keskenmenoon viikolla 8. Silloin olimme uskaltaneet iloita raskaudesta heti alkumetreistä saakka. Olimme ehtineet ajatella jo tulevaa, sitä hetkeä, kun meitä onkin kolmen sijaan neljä. Tässä raskaudessa kaikki oli toisin, sillä menettämisen pelko oli suuri. En halunnut joutua kokemaan samanlaista tuskaa, mitä aiempi keskenmeno aiheutti. Ilman jäätävää pahoinvointia ja särkeviä tissejä en varmasti olisi edes muistanut olevani raskaana, sillä en antanut itselleni juurikaan lupaa ajatella asiaa. Arki jatkui kuten ennenkin, emme suunnitelleet tulevaa tai miettineet sitä, millaista elämä on sitten, kun meitä on neljä. Viikot vierivät ja ensimmäisen kolmanneksen jälkeen uskalsin alkaa kääntämään katsetta kohti tulevaa. Nyt ollaan suurin piirtein puolivälissä ja raskaus on todella konkretisoitunut kasvavan vatsan myötä. Emme voisi olla onnellisempia ja kiitollisempia tulevasta perheenlisäyksestä.

Alkuraskauden hormonimyrsky herätti itselle paljon kysymyksiä ja huolenaiheita, joita en ollut osannut odottaa. Mietin alussa paljon sitä, voiko pitkään pitkään ja hartaudella tehtyä lasta ja yllättäen alkunsa saanutta lasta rakastaa yhtä paljon. Riittääkö molemmille rakkautta ja tuleeko jommasta kummasta suosikki. Nyt voin kuitenkin omalta kohdaltani voin sanoa sen, että raskauden edetessä olen huomannut sen, että huoleni olivat turhia. Rakkautta riittää. On ollut ihana nähdä, miten meidän kolmen hengen perheestä on jo nyt tullut neljän hengen perhe, vaikka neljäs jäsen on vasta vatsassa kasvamassa.

Pohdin myös sitä, miten oudolta tuntuu olla pöydän toisella puolella. Olemme käyneet läpi pitkän lapsettomuuden, lapsettomuushoidot ja keskenmenon. Nyt yhtäkkiä olinkin se, joka kertoi tulleensa yllättäen raskaaksi. Muistan aina sen, miten pahalta ja epäreilulta tuntui, kun joku kertoi tulleensa raskaaksi, saati sitten yllättäen. Se tuntui vielä kymmenen kertaa pahemmalta. Nyt ymmärrän sen, etteikö raskaus olisi heidän kohdallaan ollut silti toivottu, odotettu tai haluttu. Silloin en sitä ymmärtänyt, mutta toivon, että joku tämän postauksen myötä ymmärtää sen.

Tulen varmasti aina jollain tapaa määrittelemään itseni lapsettomaksi, vaikka haaveemme lapsista lopulta toteutui. Kokemus lapsettomuudesta oli pitkään niin voimakas ja kokonaisvaltainen, että se tulee aina olemaan osa minua. Tänään kuitenkin päästin irti jostain määrittelemättömästä, sillä uskalsin vihdoin soittaa Lisääntymislääketieteelliseen yksikköön ja poistaa meidät hoitolistalta, jossa olemme olleet kirjoilla vuodesta 2015. Hoitaja onnitteli meitä ja toivotti hyvää kesää. Itkuhan siinä tuli.

Meidät elämä yllätti isosti ja onnellisesti juuri silloin, kun osasimme sitä vähiten odottaa. Huomenna pääsen taas kuuntelemaan tuon ihmeellisen yllätyksen sydänääniä.

<3:llä Jenniina