Mietin pitkään, miten susta kertoisin. Miten kiittäisin sua kaikesta tapahtuneesta, mutta samalla kertoisin, että olen helpottunut siitä, että vaihduit vuoteen 2023. Olitpahan aikamoinen vuosi! Olo on kaikkensa antanut. Paljon muutoksia, paljon univelkaa, (liian) paljon sairastelua, liian vähän parisuhdeaikaa (lue ei yhtään) ja vähän liian vähän omaa-aikaa. Mutta ihanaa perheaikaa ja ihania reissuja! Kyyneleet valuu, kun mietin sua. Osittain väsymyksestä (ei yhtään uutta tautia, pliiiiiiiiis), mutta ennen kaikkea kiitollisuudesta. Veit meidät just siihen paikkaan, jossa meidän kuuluukin olla. Aina ei ollut helppoa, mutta hei, me selvittiin! Ehkä toisten mielestä välillä rimaa hipoen, mutta me selvittiin!

Olit ehdottomasti muutosten vuosi. Olit myös luopumisen vuosi. Opetit isosti, että mikään ei muutu, jos mitään ei muuta. Vanhasta pitää luopua, jotta voi saada uutta tilalle. Ja niin me tehtiin. Vauvavuosi itsessään olisi varmasti ollut monelle tarpeeksi, mutta me laitettiin ranttaliksi, ja pistettiin meidän elämä uusiksi kertaheitolla. Helmikuussa alkanut sota laittoi sellaiset pyörät pyörimään, että välillä on itseäkin hirvittänyt. Muutto, uusi koti, elämän rakentaminen kaupunkiin ja muutokset työelämässä oli aikamoinen kombo. Päivääkään en vaihtais, mutta olihan siinä tekemistä. Saatiin osaksemme arvostelua ja jupinaa. Paheksuvia katseita ja selän takana puhumista. Silti seison onnellisena meidän valintojen takana. Olen ylpeä siitä, että annoit meille rohkeutta elää oman näköistä elämää. Ja siitähän tässä elämässä on kyse, elää oman näköistä elämää.

Herätit paljon tunteita. Tunteita, joiden käsittely on vienyt aikaa, tunteita, joiden käsittely jatkuu, ja tunteita, joista olisi jo ehkä kohta aika luopua. Vuosi 2022 olit täynnä rakkautta, mutta myös surua ja pelkoa. Surua siitä, millaisessa maailmantilanteessa meidän lapset joutuvat kasvamaan, ja pelkoa siitä, mihin maailma on menossa. Säröjä ja osittaista luopumista tietyistä ihmissuhteista. Kiitollisuutta uusista ihmissuhteista, kodista ja perheestä. Väsymystä jatkuvaan sairasteluun ja valvottuihin öihin. Onnistumisia ja päättäväisyyttä oman uran kanssa, mutta samalla myös turhautuneisuutta jatkuvan riittämättömyyden tunteen kanssa. Tarjosit täydellisen mahdollisuuden harjoitella perheen ja työn yhdistämistä. Tänä vuonna soppaan heitetään mukaan vielä parisuhde- ja oma-aika, joten harjoitukset jatkukoon.

Vuosi sitten kirjoitin, että toivon sulta terveyttä, kahvitreffejä uusien äitiystävien kanssa ja omien harrastuksien pariin palaamista. Toivoin, että pääsen tekemään töitä äitiysloman ohessa, ja että meidän elämä olisi yhtä onnellista kuin se oli vuosi sitten. Kaikki muu toteutui paitsi se, että pysyttäisiin terveenä. Ollaan sairastettu enemmän kuin ikinä. Siirränkin sen toiveen toiveikkaana tälle vuodelle. Täytyy myöntää, että vähän kyllä hirvittää jo näin etukäteen, sillä pikkumuru aloittaa päiväkodin viikon päästä. A p u a ! Terveenä pysymisen lisäksi toivon, että saadaan meidän arki rullaamaan mahdollisimman stressittömästi. Toivon, että vuosi 2023 tuo pysyvyyttä meidän elämään niin töiden kuin kodinkin osalta. Toivon taloudellisia onnistumisia, ja sitä, että löydän taas aikaa kirjoittamiselle ja tälle blogille. Toivon paljon naurua, rakkautta ja yhdessäoloa. Olkoon vuosi 2023 ilon ja menestyksen vuosi! Paljon toiveita, mutta jätän kuitenkin tilaa yllätyksille, sillä tunnetusti elämä osaa yllättää. Olen jälleen valmis!

<3:llä Jenniina