Rakas 2020

Mietin pitkään, miten kertoisin sinulle, miltä aika kanssasi on tuntunut. Tiesin, että tulisit olemaan muutosten vuosi, mutten ehkä ihan osannut odottaa mitään tällaista. Älä kuitenkaan ymmärrä väärin, sillä olet monilta osin ollut myös mahtava. Välillä olisin kuitenkin toivonut rämpimiseen hieman tukea. En syyllistä sinua, sillä tiedän, että annoit minun rämpiä yksin, jotta oppisin jotakin tärkeää enkä ikinä unohtaisi oppejasi. Ajattelit vain parastani, vaikka välillä taistelinkin vastaan. Autoit minua kasvamaan, ja siitä olen sinulle erityisen kiitollinen.

Vuoteen on mahtunut paljon naurua ja onnenhetkiä, mutta myös paljon turhautumisen kyyneleitä. Ensimmäiset seitsemän kuukautta annoit parastasi. Pakahduin onnesta. Maailma oli sekaisin, mutta minun oli hyvä olla. Sain viettää aika rakkaitteni kanssa ja tunsin suurta vapauden tunnetta. Tein asioita, joista nautin ja tunsin vahvan yhteyden. Palaan edelleen usein mielessäni noihin hetkiin. Kun laitan silmät kiinni, voin edelleen tuntea sen tunteen, joka minulla oli silloin sisälläni.

Aika nopeasti syksyn tultua huomasin, että loppuvuodesta ei olisi tulossa helppo. Oli muutama läksy, jotka halusit minun selkeästi oppivan. Et antanut periksi. En minäkään. Kipuilin, turhauduin ja väsyin. Annoit myös varmasti paljon hyviä hetkiä. En vain huomannut niitä kaikkia. Aika usein mietin, mitä tapahtui taidolle olla läsnä? Noh, en ehkä sittenkään osannut sitä niin hyvin. Siihen aion ehdottomasti keskittyä ensi vuonna. En juurikaan muista, mitä viime kuukausien aikana on tapahtunut. Päällimmäisenä muistan turhautumisen tunteen ja kyyneleet. Se harmittaa. Uskon kuitenkin siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja oppinsa, joten en valita. Hassua kyllä, tiedän, että olen juuri nyt oikeassa paikassa enkä vaihtaisi mitään pois.

Jos sinua pitäisi kuvailla jollakin sanalla, niin kuvailisin sinua silmiä avaavaksi. Kuvailisin sinua myös merkitykselliseksi. Olet pysäyttänyt ja vienyt minut perusasioiden äärelle. Nyt tiedän, mitkä asiat tuovat minulle onnea ja ilon tunnetta. Tiedän, mitä tarvitsen ja tiedän, mitä ilman en halua elää. Olet saanut minut jälleen haaveilemaan ja unelmoimaan. Vuodesta sisuuntuneena tiedän, että tulen vuonna 2021 tekemään parhaani saavuttaakseni ne. Otan ajasta kanssasi mukaan armollisuuden itseäni kohtaan. Se, miten määrittelen itseni, riittää. Suorittamisen sijaan iloitsen.

Kiitos 2020. Olen kiitollinen kaikista opeistasi, mutta valehtelisin, jos väittäisin, että haluaisin viettää vielä toisen vuoden kanssasi. Olen valmis siirtymään eteenpäin. Nauttimaan täysin sydämin ja ottamaan rohkeasti vastaan sen, mitä on tuleva. Tiedän, että oppiesi avulla osaan suhtautua asioihin rennommin. Itseäni kuunnellen. Vuosi alkoi toiveikkaana ja niin se myös päättyy. Väliin mahtuu paljon kaikenlaisia tunteita, mutta juuri nyt päällimmäisenä on helpotus ja kiitollisuus.

Jään innolla odottamaan, mitä vuosi 2021 tuo tullessaan. Tähkän sanoin, tulkoon mitä vaan! Jokin kuitenkin sisälläni sanoo, että ensi vuodesta on tulossa itselleni tärkeä ja erityinen.

Mitä tunteita päättyvä vuosi 2020 herättää sinussa?

Ihanaa vuodenvaihdetta ja onnellista uutta vuotta 2021 juuri sinulle!

<3:llä Jenniina

Ulla

Okei. Mä avasin just telkan ja kukas muukaan siellä on kuin Ulla Taalasmaa. Ulla puhuu geishakuulista, lukee seksiopasta ja miettii, millaisista rinnoista miehet tykkää. Siis onks tää on se sama Ulla, joka ennen teki voikkareita Karille ja kyttäs naapureita? Multa on selkeesti mennyt jotain ohi. Ohjelmaa katsoessa mulle tuli vähän samalainen olo kuin, mikä mulla on ollut viime viikkoina eli paljon tapahtuu, mutta ajatuksen on vaikea pysyä menossa mukana. Olen koko ajan puhunut läsnäolon tärkeydestä, mutta viime aikoina olen itse leijaillut jossain ihan muualla kuin hetkessä. En ole juurikaan kirjoittanut, lukenut tai meditoinut, mikä on kuin ampuisi itseään jalkaan. Sen huomaa heti omassa olossa ja mielessä. On vaan ollut ”liikaa” kaikkea, mikä on maailman surkein tekosyy. Onneksi voin valita tänään toisin.

Paljon kaikkea tarkoittaa uuden arjen alkua eli muutamaa projektia, hoidon alkua, uutta työtä ja nappisten kaivamista kaapista. Arki tosiaan alkoi viime viikolla ja kolmen hoitopäivän jälkeen oltiinkin jo sitten koronatestauksessa pojan flunssan takia (ei koronaa). Jännitin arjen alkua muutenkin, sillä meidän arki on ollut tosi leppoisaa viimeiset yhdeksän kuukautta. Lähes aikatauluttomasta arjesta siirryttiin ”normiarkeen”, jonka aamuihin kuuluu taistelut pukemisesta ja kadonneet avaimet. Rakastan arkea ja tykkään rutiineista, mutta voisin kyllä elää ilman noita taisteluita. Kaikki on onneksi mennyt hyvin ja nyt sitten opetellaankin uusia rutiineja, sillä mulla tosiaan alkoi uudet työt! Sain ihan mahtavan työpaikan ja olen super innoissani siitä. Päätin myös viime kuussa, että aloitan futiksen uudestaan reilu 15 vuoden tauon jälkeen. Yleensä olen nopea liikkeissäni, mutta tätä asiaa mietin jostain syystä vaan 13 vuotta. Muutamat treenit on nyt takana ja olen niin onnellinen siitä, että olen takaisin kentällä.

Paljon uutta ja kaikkea kivaa on siis tapahtunut sitten viime kerran, mikä on tosi siistiä! Odotan innolla syksyä, mutta just nytkin on tosi hyvä. Jos sulla on joku harrastus, jonka aloittamista olet miettinyt, niin anna mennä! Ole Ulla ja mene rohkeasti kokeilemaan. Tuskin kadut. Ullakin on selkeesti löytänyt ihan uuden maailman uteliaisuuden avulla eikä varmasti ole katunut. Hehee.

Ihanaa viikonloppua ja hyvää yötä!

<3:llä Jenniina

Rohkea toiminnan nainen

Just nyt mun pitäisi olla kotona kirjoittamassa viimeistä esseetä yliopistolle, mutta sen sijaan tulin kahvilaan juomaan aamukahvia ja kirjoittamaan tätä postausta. Tää kesäkuu on ollut aika hardcore opiskelujen kanssa, sillä kaikki keväällä perutut HSD opinnot siirettiin kesäkuulle, jonka lisäksi suoritan kahta viimeistä kurssia yliopistolle. Tekemistä on siis riittänyt ja riittää edelleen. Olen nauttinut työ- ja organisaatiopsykologian opinnoista todella paljon, mutta nyt täytyy sanoa, että olen kuitenkin kiitollinen siitä, että ne on kohta ohi, sillä pääsen käsiksi kaikkiin luoviin projekteihin, joita olen lykännyt niiden takia.

Opiskelun lisäksi työasiat ovat pyörineet mielessä enemmän ja vähemmän. Ihmisiä on kiinnostanut viime aikoina ihan hirveästi se, mitä meinaan tehdä elokuusta alkaen. Se onkin tosi hyvä kysymys, johon mulla ei vielä ole vastausta. Suunnitelma on, että aloitan elokuussa työt/palkallisen harjoittelun paikassa, jossa pääsen yhdistämään intohimoni eli ihmiset, uuden luomisen, sisällöt ja visualisuuden sekä ongelmanratkaisun. Sitten, kun työhön voisi vielä yhdistää jollain tapaa graafisen suunnittelun, niin perfecto! Esimerkiksi luovatoimisto tai jokin itsensä kehittämiseen liittyvä yritys olisi ihan täydellinen. Ah, niin paljon innostavia mahdollisuuksia! Oikeastaan siis paikalla eikä työnimikkeellä ole niinkään väliä. Tärkeintä minulle on mahdollisuus kehittyä uuden äärellä, timanttinen työyhteisö ja se, että pääsen käyttämään työssä koko potentiaaliani.

Hassua on se, että aina puhutaan siitä, että etsitään ”oikeanlaista tyyppiä”. Haluan niin kovasti uskoa siihen, vaikka viimeaikaiset rekrykokemukset ovatkin vähän horjuttaneet tuota uskoa. Jos yrityksen nettisivuilla lukee ”oletko alanvaihtaja, motivoitunut oppimaan uutta ja hyvä tyyppi?”, niin puhelimessa ei voi sanoa, että haetaan valmista osaajaa, sillä harjoittelijaa ei ole aikaa perehdyttää ja opastaa työssä. Siis mitä ihmettä? Justhan netissä luki, että riittää, että on motivoitunut ja hyvä tyyppi? Toinen juttu on käytöstavat. Olin haastattelussa ohjelmistofirmaan, jonka haastattelu oli vähän outo. Haastattelun jälkeen sieltä ei ole kuulunut mitään, vaikka laitoin viestiä vielä perään. Siis mitä ihmettä! Ymmärrän yskän, mutta olisihan se kohteliasta kuitenkin vastata. No joo, epäkohtia on varmasti paljon, mutta luotan vahvasti siihen, että se oikea löytyy vielä. Luotan itseeni ja osaamiseni, sillä olenhan rohkea toiminnan nainen. Kuulostaa ehkä härskiltä (vai olenko se vaan mä ja mun mieli?), mutta en ole vielä keksinyt kuvaavampaa määrittelyä itsestäni.

Aina sanotaan, että asiat pitää sanoa ääneen, jotta ne voi tapahtua eli jos sä tiedät yrityksen, joka tarvitsee työntekijää, jolla on vahva myynnin, asiakkuuksien ja projektijohtamisen tausta ja, jolla on intohimona mm. ihmiset, uuden luominen ja ongelmanratkaisu, niin laita viestiä! Sen lisäksi, että olen superhyvä työntekijä, niin mun kanssa on kuulemma myös tosi kiva tehdä töitä!

Aamukahvi on nyt jo muuttunut lounaskahviin ja ajatus on lähtenyt ihan laukalle, kun mietin innoissani kaikkia mahdollisuuksia. Nyt on aika hilppasta kotiin ja kaivaa vikat koulukirjat esiin. Jos sä kamppailet just nyt työasioiden tai muiden haasteiden kanssa, niin muista, että sulla on jotain sellaista, mitä muilla ei ole. Se on sun supervoima ja sun pitää käyttää. Tee rohkeita valintoja ja luota siihen, että, jos sä voit unelmoida siitä, niin sä voit myös saavuttaa sen!

<3:llä Jenniina