Avainsana: Muutos

Kodinhoitohuoneen muutos

.Reading time 4 minutes.

Ollaan nyt asuttu reilu kolme vuotta meidän nykyisessä kodissa ja siitä saakka meidän kodinhoitohuone on ollut toimimaton. Eipä ole enää! Eikä siihen edes mennyt kuin kolme vuotta, että sain näpyteltyä Ikean Click&Collect-tilauksen noutomaattiin. Parastahan tässä on se, että kokonaisuuden suunnitteluun meni ehkä noin puoli tuntia, joten kannatti ehdottomasti odottaa kolme vuotta sen kanssa. Not! Projekti ei siis todellakaan venähtänyt ainakaan sen takia, että kokonaisuuden suunnittelu tai tuotteiden tilaus olisi ollut jotenkin monimutkaista, emme vain ehkä oikein aiemmin tienneet, mitä tehdä tilalla. Lisäksi kuvittelin muutoksen tulevan kalliiksi, sillä meillä oli aikaisempaa kokemusta vain Elfasta, joka laadukas, mutta hinnaltaan melko suolainen. Nyt 181 euroa köyhempänä, astelen uudistuneeseen kodinhoitohuoneeseemme joka kerta onnesta soikeana!

Kodinhoitohuone muutoksen jälkeen

Meidän kodinhoitohuoneen haaste on muutosta saakka ollut se, että tilalla on useita eri käyttötarkoituksia. Tila toimii kodinhoitohuoneen lisäksi myös varastona, jossa säilytetään talvivaatteet, rattaat, luistimet ja pojan pyörät. Sieltä löytyy tietenkin myös meidän jääkaapin lisäksi 20 kilon jumppatanko, oksasakset ja parimetrinen rännin puhdistaja. Eikä siinä vielä kaikki, bonarina meidän kodinhoitohuone toimii myös taloyhtiön sähkökeskuksena. Käyttötarkoituksia siis riittää ja tilaa on rajallisesti. Haastava kombo, mutta nyt vihdoin kaikki tavarat ovat löytäneet oman paikkansa ja kodinhoitohuone on paria pyöräkoukkua ja kirkkaampaa valoa vaille valmis.

Kodinhoitohuone ennen muutosta

Pohdittiin pitkään Elfan ja Ikean säilytysjärjestelmien välillä, mutta päädyttiin lopulta kustannussyistä Ikean BOAXEL-mallistoon, joka vastaa ilmeeltään Elfaa. BOAXEL ei vaikuta yhtä jämäkältä tai laadukkaalta kuin Elfa, mutta on hinnaltaan huomattavasti edullisempi ja meidän tarpeisiin kodinhoitohuoneessa täysin passeli. Ikean nettisivuilta voi ostaa joko valmiita kokonaisuuksia tai vaihtoehtoisesti suunnitella oman kokonaisuuden. Me päädyttiin suunnittelemaan oma kokonaisuus, sillä valmiista vaihtoehdoista ei löytynyt meille sopivaa. Valmiiden kokonaisuuksien suunnittelija ei selkeästi ole huomioinut sitä, kuinka paljon yhdessä perheessä voi olla kenkiä. Mittasin meidän seinät ja tein suunnitelmat Ikean nettisivuilta löytyvällä suunnitteluohjelmalla, jonka käyttö oli super helppoa ja nopeaa. Suunnitelman pystyi tallentamaan myöhempää käyttöä varten tai viemään suoraan ostoskoriin. Kätevää! Tulin siihen tulokseen, että meidän on helpompi tilata tuotteet kerättynä kuin itse keräämällä, joten valitsin noutotavaksi noutomaatin, josta tuotteet pystyi noutamaan mihin kellonaikaan tahansa. Ei heräteostoksia eikä turhaa jonottamista myymälässä.

BOAXEL / Kuva Iainattu Ikean nettisivuilta

Noudimme tekemäni tilauksen viime perjantaina ja lauantaina kiskot olivatkin jo seinillä, kiitos isäni! Kiskojen asentaminen ei ymmärtääkseni ollut vaikeaa, mutta vaati poran lisäksi tarkkuutta, mittanauhan ja vatupassin. Onneksi isäni on millintarkka mies näissä hommissa, joten asennus sujui ongelmitta. Kyllä isi osaa<3 Kun kiskot olivat seinillä, alkoi kannattimien ja hyllyjen loksauttelu paikalleen, mikä oli helppoa ja nopeaa. Olen joskus aiemmin kirjoittanut siitä, miten rakastan sitä tunnetta, kun tavarat löytävät paikkansa. Voitte vaan kuvitella sen tunteen, kun pääsin vihdoin asettelemaan takkeja ja kenkiä hyllyille ja rekeille. Ai, että! Siinä ei kauan nokka tuhissut, kun tavarat olivat kutakuinkin paikoillaan ja pääsin ihailemaan lopputulosta. Taisin jopa juoda iltapäiväkahvini kodinhoitohuoneessa, sillä olin lopputuloksesta niin onnellinen. Hullua, miten pienet asiat voivat tuntua niin isoilta. En tiedä, onko raskaushormoneilla tekemistä asian kanssa, mutta niin tai näin, muutos oli ehdottomasti kolmen vuoden odotuksen arvoinen!

<3:llä Jenniina

.

Ystävyys

.Reading time 3 minutes.

Mä olen viime aikoina miettinyt paljon ystävyyttä. Sitä, miten kiitollinen olen mun rakkaista ystävistä ja sitä, mistä tietää, milloin ystävyyden parasta ennen päiväys on mennyt?

Jouduin muutama viikko sitten tekemään päätöksen, jolla tiesin olevan seurauksia. Tiesin, että päätös joko vahvistaisi tai mahdollisesti päättäisi ystävyyden. Olisinko valmis tekemään päätöksen, jolla voisi olla niinkin raju seuraus, kuin ystävyyden päättyminen? Laittaisinko itseni etusijalle vai luopuisinko kaikesta siitä, minkä eteen olen tehnyt töitä jo pitkään? Laitoin itseni etusijalle, sillä tiesin sen olevan ainut oikea ratkaisu siinä tilanteessa. Päätöksen seuraus oli odotettavissa, mutta samalla se oli vahvistus sille, mitä olin osannut aavistaa jo pitkään.

Olo on haikea, mutta tietyllä tapaa myös helpottunut. Mulle ystävyys on sitä, että eletään toisen kanssa myötä- ja vastoinkäymisissä. Ollaan läsnä ja annetaan tilaa. Ollaan avoimia ja jaetaan. Mennään tilanteen mukaan ja ymmärretään. Tuetaan ja haastetaan. Ollaan samaa mieltä ja ollaan eri mieltä, mutta aina omina itsenämme. Kun nämä ei toteudu, niin mitä ystävyydelle silloin tehdään? Ikinä ei puhuta siitä, mitä ystävyydelle tehdään sitten, kun ystävyys ei enää tunnu ystävyydeltä. Pitääkö ystävästä luopua kokonaan vai voiko ystävyyssuhde toimia kaverisuhteena? Entä, jos ystävyyssuhde on muuttunut kaverisuhteeksi jo ajat sitten, mutta sillä on edelleen ystävyyssuhteen määritelmä ja odotukset? Pitäisikö ystävyyssuhteet määritellä aina tietyn väliajoin uudestaan, jotta tiedetään, missä mennään? Vaikeita juttuja, joihin olen yrittänyt etsiä vastauksia jo pidemmän aikaa.

Luopuminen vie aikansa, mutta samalla olen niin kiitollinen siitä, että mulla on elämässä ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa kaiken hyvän ja kaiken sen ei niin hyvän, mitä elämällä on tarjota. Olen myös niin kiitollinen siitä, että olen heille sen saman luottamuksen arvoinen. Sosiaalisuudesta ja avoimuudesta huolimatta, mä olen ihminen, joka päästää ihmisiä harvoin kovin lähelle, joten näiden ystävien läsnäolo elämässä tuntuu just nyt erityisen hyvältä ja merkitykselliseltä. Ystävyys on yksi maailman kauneimmista asioista, joten pidetään siitä huolta.

<3:llä Jenniina

Muutos

.Reading time 4 minutes.

Viime viikon perjantai oli jännä päivä. Mä nimittäin irtisanouduin pitkäaikaisesta työsuhteestani! Työsuhteesta, joka on vuosien aikana antanut paljon, mutta myös ottanut. Tiesin sen, että tulen irtisanoutumaan, mutta en tuolloin aamulla herätessäni tiennyt, että tekisin sen vielä saman aamupäivän aikana. Vein pojan normaalisti hoitoon ja lähdin aamulenkille. Mutta niinhän teen lähes joka aamu. Mikä teki sitten viime perjantaista erilaisen?

Viime perjantaina oli uusikuu. Ja kyllä, uskon siihen, että kuun vaiheet ja liikkeet vaikuttavat myös ihmiseen. Uudenkuun aikaan on mahdollista pohtia omaa elämää syvemmin ja tehdä muutoksia. Aamulenkillä oma mieli oli rauhallinen, mutta jollain jännällä tavalla myös odottava. Tiesin, että jotain tulisi tapahtumaan. Suuntasin lenkin metsään meren äärelle, sillä se on mulle paikka, jossa tunnen vapautta kaikesta turhasta. Istuin pitkään kalliolla, katselin merta ja mietin tulevaa. Juttelin myös hetken oravalle, joka pudotti kävyn murusia männyn oksalta päälleni. Nautin auringonvalosta ja laitoin silmät kiinni. Mietin, mitä haluan elämältä, ja ymmärsin, että minun pitää luopua vanhasta, jotta voin vapauttaa energiani uuteen. Sen jälkeen soitin ystävälleni ja kerroin, että aion irtisanoutua. Juoksin kotiin ja näpyttelin sähköpostin työnantajalleni. Mieheni tuli kotiin ja kerroin hänelle päätöksestäni. Olimme käyneet asiaa läpi lukuisia kertoja, joten se ei tullut hänelle yllätyksenä. Klikkasin ”Lähetä” ja sinne meni. Olin irtisanoutunut.

Olin oikeasti irtisanoutunut. Tunsin niin suurta ylpeyttä itsestäni! Minulla oli rohkeutta muuttaa asia elämässäni, johon en ollut tyytyväinen. Minulla oli rohkeutta olla tyytymättä tilanteeseen. Tiedän, mitä haluan, joten miksi en tavoittelisi sellaista työtä, josta haaveilen? Olenhan itse vastuussa elämästäni. Kukaan muu ei tulisi ikinä tekemään haluamiani muutoksia puolestani. Vaihtoehtona oli joko tyytyä ja olla tyytymätön tai olla rohkea ja onnellinen. Valitsin rohkeuden ja onnellisuuden tien.

Mitä sitten seuraavaksi? Kaikki on hyvin. Luotan siihen, että asiat järjestyy. Ne järjestyy juuri sillä oikealla, yllättävällä tavalla. En vielä tiedä miten, mutta olen innoissani tulevasta. Tuntuu, että kaikki ovet ovat avoinna ja mahdollisia suuntia on paljon. Nyt vain odotan merkkiä siitä, että mitä polkua lähteä seuraamaan. Enää en tyydy, sillä nyt on aika haastaa itseäni, oppia uutta, päästä käyttämään vahvuuksiani ja tehdä työtä, josta nautin. Luotan itseeni ja osaamiseeni, mutta myös siihen, että varalleni on loistava suunnitelma. Sen vuoksi oma mieli on rauhallinen. Uskon siihen, että universumi antaa , jos siltä pyytää. Ei välttämättä sitä, mitä haluan vaan sen, mitä tarvitsen. Asiat pitää vain sanoa ääneen, uskoa siihen ja toimia sen mukaan. Sen olen tehnyt.

Päällimmäisenä tunteena tunnen kiitollisuutta. Olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä vanha työni on antanut ja opettanut, mutta erityisen kiitollinen olen kaikista niistä ihmisistä, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä viimeiset kahdeksan vuotta. Olen saanut ihania ystäviä, ja niistä ihmisistä tunnen kiitollisuutta joka päivä. Nyt on aika suunnata kohti tulevaa ja jättää vanha työ taakse. Ystävyys kuitenkin säilyy muutoksesta huolimatta. Nyt on aika muutokselle.

Mihin sä kaipaat muutosta, ja tärkein, mitä sä voit tehdä saavuttaaksesi sen?

<3:llä Jenniina

Pysähtyminen

.Reading time 3 minutes.

Kuka olisi vielä kuukausi sitten uskonut, että maaliskuussa meidän kaikkien arki muuttuisi näin radikaalisti. Se tulee varmasti muuttumaan vielä paljon tämänkin hetkisestä tilanteesta. Kaikesta uutistulvasta ja epävarmuudesta huolimatta, oma mieli on rauhallinen. Luotan siihen, että kaikki järjestyy kyllä. Haluan uskoa, että kaikella tällä on jokin tarkoitus ja lopulta tästä seuraa jotain hyvää. Jossain vaiheessa ja jollain aikavälillä.

Kaikki kevään ja lähitulevaisuuden suunnitelmat saavat nyt jäädä. Kuukausi sitten, sitä kuvitteli, että sitä tiesi, miten asiat menisivät keväällä, kesällä ja syksyllä. Mitä tekisi, ja minkälaista arki olisi silloin. Nyt mennään päivä kerrallaan. Hyvä muistutus siitä, että elämää ei voi suunnitella etukäteen ja nykyhetki on se, mitä meillä on. Vain tällä hetkellä on merkitystä.

Nyt on hyvä hetki pysähtyä. Ajatella, pohtia ja käydä keskustelua itsensä kanssa. Elänkö arvojeni mukaan? Elänkö sellaista elämää, josta unelmoin? Mitä voisin tehdä, jotta eläisin sitä? Pidänkö huolta itsestäni? Voisinko olla enemmän läsnä läheisilleni? Voisinko tehdä jotain toisin, jotta maapallo voisi paremmin? Onko minulla taloudellisesti turvallinen olo? Paljon ajatuksia, joihin löytyy joka päivä lisää vastauksia ja uusia näkökulmia.

Meidän perhe on kotona ainakin seuraavat kolme viikkoa. Tehdään töitä, opiskellaan ja ulkoillaan poissa ihmisten ilmoilta. Siinä oikeastaan seuraavan kolmen viikon suunnitelma. Eilen aamulla käytiin pojan kanssa retkellä merenrannassa, heiteltiin kiviä mereen, istuttiin kivelle syömään muumikeksejä ja katseltiin joutsenia. Juteltiin ja nautittiin. Tänään mereen heitetään kuulemma keppejä, mutta muumikeksit on ja pysyy. Niitä ei vaihdeta. Kiva päivä tiedossa siis!

Tällä hetkellä olen kiitollinen siitä, että meidän on mahdollista olla kotona. Meillä on hyvä olla täällä ja meillä on hyvä olla toistemme kanssa. Tiedän, että kaikille koti ja perhe ei ole sitä, mikä herkistää aina, kun sitä ajattelee. Olen myös kiitollinen siitä, että meillä Suomessa on maailman paras terveydenhuolto ja parhaat osaajat auttamassa apua tarvitsevia. Autetaan näiden osaajien työtä ja pysytään kotona, jos siihen on mahdollisuus. Se on vähintä, mitä jokainen voi tehdä.

Ja se hyvä. Voiko tästä oikeasti seurata jotain hyvää? Tahdon uskoa niin. Se hyvä, mitä toivon, että tästä tilanteesta seuraa, on toivottavasti se, että ihmiset vihdoin ymmärtäisivät ihmisyyden rajallisuuden, mutta myös luonnon kestokyvyn rajallisuuden. Täällä pallolla ollaan yhdessä ja oma toiminta vaikuttaa kaikkeen. Pidetään huolta toisistamme!

<3:llä Jenniina